Luontokadon pysäyttäminen edellyttää Suomessa suojelualueverkoston merkittävää kehittämistä, Suomen ympäristökeskuksen (Syke) laajassa selvityksessä arvioidaan. Selvityksen mukaan uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja jää runsaasti nykyisen suojelualueverkoston ulkopuolelle.
Lisäsuojelua kaipaavat muun muassa letot, luonnontilaiset korvet ja suuri osa sisävesiluontotyypeistä.
Etenkin maankäytön muutosten – metsätaloustoimien, ojittamisen tai rakentamisen – uhkaamat lajit ja luontotyypit hyötyisivät lisäsuojelusta.
Selvityksessä todettiin myös merkittäviä tietopuutteita. Luontotyyppien sijaintiin ja kuntoon liittyvät paikkatietoaineistot ovat monilta osin puutteellisia, ja uhanalaisten lajien esiintymätietoa kaivattaisiin enemmän olemassa olevien suojelualueiden ulkopuolelta.
Katse eteläiseen Suomeen
Nykyinen suojelualueverkosto painottuu Pohjois-Suomeen. Suojelutarpeita onkin eniten Etelä- ja Keski-Suomessa.
Selvityksen mukaan merkittävä osa monimuotoisuudelle arvokkaista, suojelemattomista alueista on yksityisomistuksessa. Niinpä kannustimet ja erilaiset ohjauskeinot yksityismaiden ja yksityisten vesialueiden suojeluun ovat tärkeä kehittämiskohde.
Selvityksen taustalla on tarve kehittää Suomen suojelualueverkostoa EU-tavoitteiden mukaisesti niin, että suojelualueet sekä maalla että merellä kattavat 30 prosenttia EU:n pinta-alasta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteesta kolmannes tulee suojella tiukasti, mukaan luettuna kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät. Nykyinen suojelualueverkosto kattaa Suomessa noin 13 prosenttia maa- ja 12 prosenttia meripinta-alasta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
