Metsänomistaja Johanna Teräväinen päätti perustaa oman puulajipuiston eli arboretumin, jotta voisi sen avulla vahvistaa luontoyhteyttä ja metsän monimuotoisuutta. Haaveena on myös päästä tekemään vastoja mahdollisimman monesta puulajista.
Metsänomistaja Johanna Teräväinen kirjoitti ylös oman metsänhoitotahtonsa, joka pohjustaa metsänhoitosuunnitelman laatimista ja metsänhoidollisten linjauksien tekemistä.
Metsänomistaja Johanna Teräväisen perheessä syyshavut viedään haudalle kolmen sukupolven voimin. Havujen käyttö vainajien muistamiseen kumpuaa kansanperinteestä, jota voi soveltaa tähän päivään vaikka löylyveden muodossa.
Millaisessa metsässä voi viljellä erikoissieniä? Voiko sillä oikeasti saada lisätuloja? Siitä otti selvää metsänomistaja Johanna Teräväinen, joka kertoi myös oman kokemuksensa pakurin ja lakkakäävän ymppäyksestä.
Lehtipuista jotkut tulevat lehteen jopa kuukautta myöhemmin kuin varhaisimmat. Viimeisenä lehtii saarni, joka kuitenkin pudottaa lehtensä jo ensimmäisenä. Viime vuosina saarnien lehdettömyyden syynä ovat usein olleet myös taudit ja tuholaiset.
Taipuisalle ja sitkeälle katajalle on löytynyt monta käyttökohdetta, sen pienestä koosta huolimatta. Juhani Aho vertasi suomalaisia katajaan, joka taipuu muttei taitu, ja loi käsitteen katajaisesta kansasta.
Pajujen oma elonkirjo pitää yllä suurempaa monimuotoisuutta kuin yksikään pääpuulajeistamme. Myös kaupunkiympäristöön pajut voivat tuoda tervetullutta monimuotoisuutta.
Kuusi kärsii monista ilmastonmuutoksen kärjistämistä ongelmista, ja sille etsitään vaihtoehtoja metsänviljelyssä. Jopa pyökistä on puhuttu tulevaisuuden puuna, mutta silläkin on kotiseudullaan omat ongelmansa.
Viime vuosituhannen lopulla istutetut visakoivikot puskevat laatupuuta. Visan kasvatus meillä osataan. Nyt olisi aika ideoida visapuulle käyttöä yhteistuumin ja luovalla otteella.
