Anna-Stina Nykänen rinnastaa metsäammattilaisten aseman toimittajiin sikäli, että jokaisella on mielipide heidän työstään, kaikki ottavat siihen kantaa ja virheitä etsitään.
”Teit niin tai näin niin teet yleensä väärin.”
Nykänen, joka on itsekin toimittaja Helsingin Sanomissa, puhui metsäalan medianäkyvyydestä Metsämiesten Säätiön 75-vuotistilaisuudessa Helsingissä eilen.
Metsämiehen todellisuus puuttuu
Nykäsen mielestä metsä näkyy mediassa yhä enemmän ilmastokriisin taistelukenttänä. Aiemmin korostui kaksi muuta näkökulmaa: metsätalous ja raha sekä toisena luontoon liittyvät söpöt ja rentouttavat näkökulmat.
”Mutta metsämiehen näkökulma puuttuu yhä. Avohakkuita näytetään, asiantuntijoita ja aktivisteja kuullaan. Mutta mitä ajattelevat he, jotka ovat kaataneet puut, se puuttuu. Julkisuudesta ei välity metsämiehen eletty todellisuus.”
Tutkimusten mukaan metsäalan ammattilaiset kärsivät heihin kohdistuvasta kritiikistä ja konfliktin keskellä elämisestä, mikä on suurelle yleisölle yllätys.
”Julkisen kuvan perusteella luulisi, ettei metsämiehillä ole tunteita, koska he pysyvät hiljaa.”
Sisäinen sananvapauden rajoittaminen väärin ja haitallista
Nykänen kummastelee, että monia metsäalan ammattilaisia koskee työnantajan kielto osallistua julkiseen keskusteluun.
”Siihen pitää tulla loppu. Sananvapauden rajoittaminen on paitsi väärin, myös monella tavalla haitallista.”
Nykänen painottaa, että keskustelun rajoittaminen heikentää metsäammattilaisten hyvinvointia, sillä heillä on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
”Sosiaalisen median myötä vapaus ja mahdollisuus tuoda näkemyksiään julki on laajentunut. Sitäkin kohtuuttomampaa on kieltää ammattikunnalta julkinen keskustelu.”
Nykänen korostaa, että metsämiesten näkökulmaa tarvitaan, jotta polarisoituminen ei jatku, vaan osapuolet voivat ymmärtää toisiaan.
”Tietoa on, mutta ymmärrystä tarvitaan. Se kasvaa eletyn todellisuuden kohtaamisesta eivätkä siihen pelkät numerot riitä.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
