Kun metsät ja ilmastonmuutos -saaga olisikin vain kohonnutta kasvua tai tulevia tammimetsiä. Valitettavasti siihen kuuluu myös lämmöstä pitäviä puiden tuholaisia. Olemme nähneet niiden vaikutukset muualla ja saaneet maistiaisia itsekin, mutta metsiemme kehityksen perusteella edessä on monta oppituntia.

Vuonna 2022 Suomessa rikottiin ennätykset kirjanpainajan takia hakattujen metsien määrässä. Tuhoja havaittiin myös aiempaa pohjoisemmassa. Tämä johtui sekä hyönteisille hyvästä vuodesta 2022 että kuumasta ja kuivasta kesästä 2021. Kirjanpainajat eivät tarvinneet lisääntyäkseen perinteisiä tuulenkaatoja, sillä kuivuuden stressaamia kuusia riitti – ja riittää jatkossakin.

Uusimmat metsänhoidon suositukset sisältävät paljon puhetta sekametsien puolesta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) koemetsissäkin sekametsien kehitystä tutkitaan monipuolisesti. Sekaistutuksistakin uutisoidaan. Valtakunnan metsien inventointi (VMI) vain on eri mieltä: mäntytaimikoiden pinta-ala jatkaa laskuaan, lehtipuutaimikoiden määrä on marginaalinen, kuusi mennä porskuttaa. Etelä-Suomen taimikoista yli puolet on kuusivaltaisia.

Vaihdetaan hetkeksi puulajia. Vuonna 2021 Luken tutkijat totesivat uuden sienitaudin, havuparikkaan, tappaneen kuivuusstressistä kärsineitä mäntyjä kallioisilla, karuilla kasvupaikoilla. Mäntyjen kimpussa hääri myös paluuta puustotuhojen areenalle tekevä okakaarnakuoriainen. Tilanne on ikävä, koska korvaavan puulajin löytäminen mainituille kasvupaikoille on lähes mahdotonta. Kuusen osalta tilanne on toinen, sitä kun löytyy myös kasvupaikoilta, minne se ei kuuluisi.

Tulevaisuutemme on siis kuusivaltaisempi ja säiden suhteen lämpimämpi ja äärevämpi. Kuusen tuhonaiheuttajat hyötyvät lämpenemisestä, kuusi taas on altis sekä lisääntyneen roudattomuuden tuomille myrskytuhoille että kesäaikaiselle kuivuudelle. Hakkuuaukkojen reunat tuovat tuulen ja paahteen myös kasvupaikoille, joilla kuivuus ei vaivaisi. Tässä valossa kuusen voittokulku on kyseenalainen.

Keski-Euroopan mittavissa tuhoissa kuusen kuolleisuus oli korkeinta puhtaissa kuusikoissa, etenkin kuivemmilla kasvupaikoilla, joille ihminen kuusen vei. Kuusi kyllä kasvoi, kuivuus ja kirjanpainajat vain söivät sadon ennen sen korjuuta. Sekametsissä kuusi selvisi tuhoista todennäköisemmin.

Lahopuullakin on oma roolinsa. Kuolleessa kuusessa kehittyvät useat kirjanpainajia saalistavat petokuoriaiset sekä loispistiäiset. Monimuotoisemmassa metsässä kirjanpainajakin joutuu sekä kilpailemaan elintilastaan että välttelemään saalistajiaan. Yksipuolinen tasaikäinen kuusikko taas mahdollistaa kannan kasvun paremmin kuin mikään muu metsämaisema.

”Ei-toivotuin skenaario olisi uusi, yksipuolinen ja kuusivaltainen metsämaisema”. Vapaasti käännettynä näin tiivistivät Tšekin johtavat tuhotutkijat. Suomi on kaukana Tšekin tuhoista, jolloin voimme varautua, vaikuttaa ilmastonmuutoksen riskien realisoitumiseen. Tässä on tärkeä ymmärtää, että metsien terveys ja monimuotoisuus kulkevat käsi kädessä.

Mikäli haluamme auttaa metsiämme selviämään tulevaisuuden haasteista, meidän ei pidä tieten tahtoen heikentää niiden monimuotoisuutta. Se toimii puskurina häiriöitä vastaan sekä auttaa toipumaan niistä. Kirjanpainajan osalta sekametsäisyys ja lahopuujatkumon palautuminen olisivat avainasemassa. Toistaiseksi VMI ei anna aihetta juhlaan kummankaan osalta.

Oppitunnit ovat tulossa, halusimme tai emme. Tulevaisuus näyttäköön, kuinka kovaa ne näpeille lyövät.

Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.