Nykyisin myönnetään yleisesti ilmaston lämpeneminen, ja sen tiedetään vaikuttavan metsiin. Kuitenkin moni suomalainen ajattelee, että jatkossakin Suomessa tulee kasvattaa kuusta, mäntyä ja koivua. Suomalaiset sulkevat silmänsä vaihtoehdoilta – muita puulajeja nimitetään jopa vierasperäisiksi lajeiksi. Silti useat niistä ovat kasvaneet täällä runsaina, kun Suomen ilmasto on aikoinaan ollut nykyistä lämpimämpi.

Ilmaston muuttuessa suurimmassa vaarassa ovat kuuset. Esimerkiksi Saksassa sama kuusi kuin Suomessa, Picea Abies, on perinteisesti ollut yksi metsätalouden tärkeimmistä puulajeista. Siellä on kuitenkin todettu, että tulevaisuudessa kuusi ei tule menestymään, ja sen istutus on lähes loppunut. Vaihtoehtoja haetaan Alppien eteläpuolelta vyöhykkeeltä, joka ulottuu Espanjasta Turkkiin. Myös pohjoisamerikkalaiset puulajit ovat kiinnostuksen kohteena: esimerkiksi douglaskuusta istutetaan runsaasti.

Perinteisesti ilmaston lämmetessä tai jäähtyessä puulajien levinneisyysalueet ovat liikkuneet pohjoiseen tai etelään muutoksen mukaan. Nyt edessä oleva muutos on todennäköisesti aiempia nopeampi. Metsänomistaja voi auttaa sopeutumisprosessissa istuttamalla selvästi eteläisemmästä siemenalkuperästä kasvatettuja kuusia, mäntyjä ja koivuja, mutta se ei välttämättä riitä. Mitä ilmeisimmin tarvitaan myös Suomeen puulajeja, jotka ovat sopeutuneet kasvamaan lämpimämmässä ilmastossa.

Sen voi kuitenkin sanoa, että kuivuuden, kuumuuden tai muun syyn takia pystyyn kuolleista puista ei suurta tiliä pysty tekemään.

Olen perheemme metsissä muuttanut suuntaa. Aiemmin uudistimme useimmat rehevät uudistusalat puhtaasti kuuselle. Nyt olemme uudistaneet monesti kahden puulajin sekoituksella. Kuusi-mänty on yleisin, mutta myös mm. kuusi-lehtikuusi ja kuusi-douglaskuusi. Kaakkois-Suomessa lehtipuulle uudistettaessa olen kokeillut mm. tammea. Tulevina vuosina istutamme sitä normaalina metsätalouspuuna sekä kuusi-tammi-sekametsänä.

Muitakin puulajeja istutamme metsätalouspuuna. Samaan aikaan istutettua kuusi-koivu-sekametsää tosin välttelen, koska kaksijaksoiseksi kasvava metsä on vaikea koneellisesti hoitaa ja harventaa.

Meillä on puhtaita kuusen taimikkoja paljon. Sekataimikkojen istuttaminen on hallittua riskien pienentämistä. Jos kuuselle käy heikosti, toisesta puulajista saa todennäköisesti kasvatettua päätehakattavan tukkipuuston. Jo pelkästään se, että osa puista ottaa vetensä syvemmältä, helpottaa kasvatettavien kuusien veden ja ravinteiden ottoa pintakerroksista.

Joku voi todeta, että kysyntää ei ole harvinaisemmille puulajeille. Maailmanlaajuisesti jokaiselle puulajille, jota on jollain alueella runsaasti, on myös kysyntää. Kaikkia puulajeja osataan sahata ja niistä keittää sellua.

Kukaan meistä ei osaa arvioida, mitkä puun käyttömuodot ja mitkä puulajit ovat 50–80 vuoden kuluttua tärkeimpiä. Sen voi kuitenkin sanoa, että kuivuuden, kuumuuden tai muun syyn takia pystyyn kuolleista puista ei suurta tiliä pysty tekemään.

Kun metsiä ajatellaan hiilinieluina, mahdollisimman voimakaskasvuiset ja tulevaan lämpimämpään ilmastoon sopeutuneet puulajit sitovat eniten hiiltä.

Avoimet silmät ja avoin mieli on tarpeen, kun mietitään, miten turvataan suomalainen metsätalous muuttuvassa ilmastossa.

Kirjoittaja on metsätalousyrittäjä ja Fin Forelia Oy:n toimitusjohtaja. Kirjoitus on julkaistu Metsälehdessä 3/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.