Olen kirjoittanut tästä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen tähtäävästä kohteesta jo useampaan kertaan blogieni alussa. Tällä 3,4 hehtaarin kohteella tehtiin reilu pari vuotta sitten poimintahakkuu, johon jo varmuuden vuoksi jätettiin hieman reilummin puustoa (noin 17 ppa) ja kuutioitakin yli 150 m3. Miten sitten kävikään? Tuuli on kaatanut kymmeniä kuutioita puustoa neljällä eri kerralla. Puita on kerätty jo aikaisemmin kaksi kertaa.
Nyt tänä kesänä tuli sitten lopullinen isku. Tuuli taas kaatoi puustoa kymmeniä kuutioita. Lisäksi isoja kuusia on kuivunut kymmenkunta. Ainakin osaan on iskenyt kirjanpainaja.
On todennäköistä, että tuhot tulevat jatkumaan jatkossakin, minkä vuoksi ainoa vaihtoehto on tehdä kohteelle päätehakkuu.
Kokeilun lopputuloksena on taloudellinen tappio sekä kasvutappiot, ja siten myös tappio hiilensidonnassa ja ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Kun ilmastonmuutos etenee, eivät tuulituhojen riskit ainakaan vähene. Siksi tämänlaisilla kohteilla ainakaan minä en enää pyri jatkuvapeitteiseen kasvatukseen.
Poimintahakkuussa puustosta saatu hinta oli alempi kuin se olisi ollut päätehakkuussa. Jälkikäteen arvioiden olisi ollut taloudellisesti ja ilmaston kannalta järkevin ratkaisu kasvattaa puustoa vielä 5-10 vuotta ja istuttaa kohteelle heti kasvuun lähtevä, jalostettu kuusi-mäntytaimikko. Nyt muutaman vuoden aikana jätetty puusto on kasvattanut lähinnä juuristoa, kuutiot eivät juurikaan ole lisääntyneet.
Kun huomioidaan poimintahakkuussa saatu alempi puunhinta, kasvutappiot ja useaan kertaan tehdyt pienet puunkorjuut, on taloudellinen tappioni kokeilusta vähintään 1700 €/ha.
Tuulituhot suurin riski ja tappion aiheuttaja
Vaikka kohteella jätettiin kuvion reunat harventamatta, tuulituhot silti katkaisivat kamelin selän. Kun ilmastonmuutos etenee, eivät tuulituhojen riskit ainakaan vähene. Siksi tämänlaisilla kohteilla ainakaan minä en enää pyri jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Kehotan myös kaikkia muita miettimään tarkkaan kannattaako tällaisia riskejä ottaa.
Kohteella onneksi näkyi jo parin vuoden jälkeen paikoin varsin hyvää taimettumista. Uskonkin, että kohteella taimettuminen olisi saattanut hyvinkin onnistua.
Usko jatkuvapeitteiseen kasvatukseen ei ole kokonaan karissut
Minulla on muutamassa eri tyyppisessä kohteessa edelleen tie kohti jatkuvapeitteistä kasvatusta. Erirakenteisia puustoja on hakkuiden jälkeen niin kangasmailla kuin muuttuma-alueillakin odottamassa kasvuun pääsyä. On ylispuuston harvennuksia, poimintahakkuita kuin yläharvennuksiakin. Pelko on lisääntynyt ja usko niiden onnistumiseen on kuitenkin hieman saanut kolhuja. Uskon edelleen, että turvemaakohteilla jatkuvapeitteinen kasvatus onnistuessaan on paras kasvatustapa jatkossa.
Lue Pentin muut blogikirjoitukset
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Samoja havaintoja. Jatkuva kasvatus vaatii vankan suojuspuuston tuulta vastaan. Aukean laidassa, nuoren metsän reunalla, tai korkeilla paikoilla jatkuva kasvatus onnistuu heikosti.
Puhtailla turvemailla puu on kiinni maassa huonosti, varsinkin märkinä aikoina, joten suhtaudun siellä jatkuvaan kasvatukseen kriittisesti.
Näinhän siinä käy, kun ei ole asiantuntemusta.
No jaa. Samalla tavalla vahingot olisi voinut tulla harvennuksen jälkeen. Onko naapuritilalla tehty avohakkuu? Entä jos naapuritilallakin olisi noudatettu jatkuvaa kasvatusta?
Kallelle: Jos on kovin vankka=tiheä suojuspuusto lähteekö taimettuminen kunnolla liikkeelle? Tässä kohde oli varsin hyvin suojassa – silti tuuli teki tuhojaan. Odotan ”mielenkiinnolla” miten käy omille turvemaakohteille.
Pihkaniskalle: Tällä kohteella kyllä kyselin ennalta asiantuntijoilta sopivuutta kohti jatkuvaa kasvatusta. Eipä oma asiantuntemuksinikaan pistänyt ennalta hälytyskelloja soimaan.
Jpjulkulle: En usko, että olisi sama tulos tullut alaharvennuksen jälkeen (itse kyllä olisin vain jatkanut kasvatusta 5-10 v -> päätehakkuu). Naapuritilan hakkuut eivät kyllä aiheuttaneet näitä ongelmia. En usko, että naapuri olisi voinut mitenkään tilannetta parantaa.
Kiitos kaikille mielenkiinnosta.
Ei kait pitäisi uskolla olla mitään tekemistä metsän kasvatuksen suhteen. Hieman vvaikuttaa samalta kuin maratonin juoksu, jos saan metrin kohalla kompastuu niin se on het luovutettava ja todettava että paska kisa tulipa paljon tappioita. ois kiva nähä kuinka nämä laskelmat tehdään. Jatkuva kasvatus ymmärtääkseni vähentää puunmäärää aikojen kulussa mutta puumäärän väheneminen korvaantuu paremmalla kannattavuudella, tai toisinpäin. Mikä on tarkoituksenmukainen ajanjakso jota tarkastellaan, kait se on yli satavuotta, ja siihen ajanjaksoon jo mahtuu useampi metsänomistaja. Oiskohan syytä käydä hakemassa oppia Saksasta. Turha sitä oppia on sieltä hakea niistä kohteista jotka tioinen maailma sota hävitti vaan niiltä alueilta joissa kasvaa 200 vuotta vanhoja puustoja, tai ikääntyneempiä.
Tuoko jatkuvan kasvatuksen metsää? Eihän tuolla ole mitään eri-ikäisrakenteista vaan selvä puupeltohan tuo on.
Samaa mieltä pystykorvan kanssa.
Missä ovat välikoon puut?
Pari välipuuta on tuossa oikealla, mutta ei taida pienemmässä olla pituuskasvua lainkaan ja hehtaari näkyvissä.
Paremmin olisi kestänyt tuulta, jos alikasvosta kuusia, koivua pihlajaa olisi ollut haitaksi asti. Miksi noin karuun paikaan yritetään?
Kohteella oli tarkoitus edetä vaiheittain kohti jatkuvapeitteisyyttä. Kuvien kohdissa oli aika vähän pientä alipuustoa. Kohteessa tehtiin ensin poiminta/yläharvennus. Taimettuminen kohteella oli jo alkanut hyvin aukkopaikoissa. Kohde ei kyllä ole karu, kasvukyky on hyvä. Alkupuusto oli yli 300 m3/ha ja ei ollut kovin iäkästäkään. Tosi rehevällä paikalla itsellä ollut enemmän ongelmia taimettumisessa (taimien tukahtuminen yms). Jos pyritään jatkuvapeitteisyyteen ja luontaiseen taimettumiseen en itse keksi muuta etenemistapaa kuin mitä yritettiin.
Nyt kohteella tehty päätehakkuu. Puustoa oli vielä tässä vaiheessakin n 170 m3/ha. Keväällä mätästys ja kuusi /mänty istutus ja sekametsä tähtäimessä. Tosin hirviongelma alueella toivoton.