Metsähallitus on löytänyt keinon lisätä kakkosharvennuksilta kertyvän tukin määrää kymmenellä prosentilla. Muutoksen taustalla on yläharvennuksen suosiminen perinteisen alaharvennuksen sijaan.
Viisi vuotta sitten Metsähallitus käytti yläharvennusta vain yksittäisillä kohteilla. Nyt noin puolet valtion metsien kakkosharvennuksista Etelä-Suomesta Lappiin hakataan yläharvennuksena.
”Kun tukkisaanto kasvaa kymmenisen prosenttia, tarkoittaa se hehtaaritasolla 300–400 euroa lisää puunmyyntituloja. Joillain kohteilla kasvua on enemmänkin”, sanoo puunkorjuun operaatioasiantuntija Pasi Jormanainen Metsähallituksen metsätalousyhtiön Nurmeksen tiimistä.
Ei sovi kaikkialle
Metsätalous Oy:n Nurmeksen tiimi korjaa vuosittain 420 000 kuutiota Kuhmon rajalta Outokumpuun ja Kiuruvedelle yltävällä hankinta-alueellaan. Kokonaispuumäärästä 35–40 prosenttia kertyy kakkosharvennuksilta.
Aluepäällikkö Niko Korhonen sanoo, että keskimääräinen kakkosharvennuskohde Nurmeksen seudulla on 50–60-vuotias männikkö, jossa on 800–1 000 runkoa ja noin 200 kuutiota hehtaarilla.
”Yläharvennus on nimenomaan käsiteltyihin kasvatusmetsiin sopiva menetelmä. Kun suuri osa isoimmista päävaltapuista korjataan, kohteella on oltava riittävästi alemman latvuskerroksen hyvälaatuisia, niin sanottuja lisävaltapuita, jotka pääsevät harvennuksen jälkeen järeytymään”, Korhonen kuvaa.
”Yläharvennukseen ei sovi hoitamaton ja ylitiheänä kasvanut metsä, jossa latvukset etenkin alemmissa latvuskerroksissa ovat supistuneet.”
Malttia mukaan
Korhosen mukaan sopivalla kohteella oikein tehty yläharvennus lisää myös koko kiertoajan aikana kertyvää tukkimäärää ja metsänomistajan tulovirtaa.
Mutta ahnehtia ei saa.
”Jos harvennuksen kokonaispoistuma on 400–500 runkoa hehtaarilla, niin siitä 50–100 runkoa on päävaltapuita. Loput puista valitaan laatu edellä. Jos isoimpia puita kaataa liikaa, ei se ole enää taloudellisesti kannattavaa. Hakkuukoneen kuljettajan vastuu on suuri”, Korhonen sanoo.
Löytyykö hoidetuista metsistä sitten leimikoita, joissa päävaltapuut ja lisävaltapuut muodostavat omia kerroksiaan?
”Yllättävän paljon niitä löytyy. Puuyksilöt kasvavat ensiharvennuksen jälkeen syystä tai toisesta hieman eri tahtiin. Kakkosharvennuksen runkovalinnoissa riittää muutaman metrin pituusero päävaltapuu- ja lisävaltapuukerrosten välillä”, Korhonen sanoo.
Monipuolisuutta käsittelyyn
Nurmeksen alueella Metsähallituksen yläharvennuskohteiden puut jäävät järeytymään ja odottamaan päätehakkuuta noin 20 vuodeksi.
Metsienkäyttö- ja suunnittelujohtaja Hannu Lehtonen sanoo, että yläharvennus tuo lisätulojen ohella lisää vaihtoehtoja metsien käsittelyyn. Se on työkalu myös metsän kiertoaikaa pitkittävälle ja virkistyskäyttöä painottavalle metsänomistajalle.
Hän ottaa esimerkin aikanaan Euroopan suurimmasta avohakkuusta Pudasjärvellä ja Posiolla.
”Osassa Osaran aukeiden 60–70-vuotiaita metsiä jatkamme kiertoaikaa yläharvennuksella, osan harvennamme perinteisenä alaharvennuksena ja vajaatuottoisimpia osia teemme aukoiksi. Näin saamme metsille erilaista käsittelyä maisematasolla.”
Yläharvennus
- Tasarakenteisen varttuneen metsikön harvennustapa.
- Pienempien puiden lisäksi poistetaan kookkaampia ja taloudellisesti arvokkaampia puita.
- Tehdään erityisesti hyvälaatuisten lisävaltapuiden hyväksi, tasaa puuston pituus- ja läpimittajakaumaa.
- Lisää laadukkaan tukkipuun tuotosta ja pidentää metsikön kiertoaikaa.
- Lähde: Metsänhoidon suositukset, Tapion julkaisuja 2019
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
