Viisi vinkkiä mätästykseen

Kääntömätästys tuottaa parhaan kasvualustan istutustaimille eikä myllää metsämaata kumpareikoksi.

Mätästys on taitolaji. Kuulostele, kuka tekee mättäät laadukkasti. Metsämaan muokkauksessa työn laatu vaihtelee edelleen melkoisesti. (Kuvaaja: Sami Karppinen)
Mätästys on taitolaji. Kuulostele, kuka tekee mättäät laadukkasti. Metsämaan muokkauksessa työn laatu vaihtelee edelleen melkoisesti. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Aloitetaan perusteista: Maanmuokkaus on miltei välttämätöntä, kun taimia istutetaan. Muokkaamattomaan maahan istutettujen taimien eloon jääminen on epävarmaa ja kasvu parhaimmillaankin hidasta.

Ympäristöstään lievästi kohoava mätäs on istutustaimien kasvualustana parempi kuin laikku tai äesvako.

Vedenvaivaamille uudistusaloille kaivetaan muokkauksen yhteydessä kuivatusojat. Mättäät kasataan ojamaista, jolloin puhutaan ojitusmätästyksestä. Sen kevytversio on naveromätästys, jossa tehdään pintavettä kerääviä pikkuojia, naveroita.

Kun liika vesi ei vaivaa maata, istutusalat voidaan kääntö- tai laikkumätästää.

Kääntömätäs tehdään kuopaisemalla tulevan mättään alta kivennäismaata, joka sitten läjätään kunttakerroksen päälle. Ympärillä oleva maa jää ehjäksi, ja mätäs kohoaa aavistuksen ympäristöstään.

Laikkumätästyksessä kaapaistaan pintamaasta laikku, ja kertyvä maa pyöräytetään laikun viereen mättääksi. Laikun syvyyden pitäisi jäädä pariinkymmeneen senttiin. Osaamattomien kuskien jäljiltä montuista voi tulla monin verroin syvempiä.

Joka taimelle pikku komposti

Kääntö- ja laikkumättään sisälle jäävä kuntta alkaa hajota – kompostoitua. Tällöin vapautuu typpeä, joka siivittää taimen nopeaan kasvuun. Tämä vähentää heinäntorjunnan tarvetta. Lisäksi mättään sisus on laikun tai äesvaon pohjaa kuohkeampi ja lämpimämpi, joten taimen juurilla on ihanteelliset olosuhteet.

Taimet menestyvät ja kasvavat yhtä hyvin niin laikku- kuin kääntömättäillä. Molemmat menetelmät sopivat tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden sekä vastaavien turvemaiden istutusaloista.


Näin kääntömätästys onnistuu

1. Kääntömätästys kannattaa tehdä yleensä juuri ennen istutusta.

2. Hienojakoiset maat muokataan istutusta edeltävänä syksynä, aikaisintaan syyskuussa.

3. Varmista, että muokkaaja tekee vähintään istutustiheyttä vastaavan määrän mättäitä.

4. Muokkauta ja istuta hakkuualat viipymättä hakkuun jälkeisenä vuonna.

5. Taimet istutetaan mättään keskelle, taimipaakun päälle noin viisi senttiä kivennäismaata.

Julkaistu Metsälehdessä 21/2016

Kommentit (3)

  1. Meillä Etelä-Pohjasnmaalla mätästyskulttuuri on nuorta. Sen vuoksi kaivinkoneiden jälki on usein karmeaa. Monesti mätästys tehdään metsäojakauhalla vailla esteettisyyttä ja taimien tavoitetta hyvään metsänkasvuun. Metsä tulee niin monttuiseksi, että jäniskin taittaa koipensa tai niskansa.
    Metsälehden 10.11.2016 artikkeli oli tarpeeseen, mutta liian vajavainen. Epäilen, ettei osaamista saada lainkaan kuntoon kirjoituksin, vaan kaivinkonemiehille (tarkoitan -henkilöille) olisi pidettävä maakunnittain päivän kurssi, jossa aamupäivllä käytäisiin läpi teoriat ja ruokailun jälkeen mentäisiin metsään katsomaan ammattihenkilön työtä. Kenelle järjestelyvastuu kuuluu?
    Kirjoituksessa ei kerrottu:
    -eroaako mätästys kuusen ja koivun viljelyssä männyn viljelystä. Minulle on opetettu, että mänty pitäisi istuttaa suoraan paljastettuun kivennäismaahan eikä mättäisiin. Onko oppi muuttunut?
    -millainen on paras kauha työhön?
    -voiko ojamaita käyttää ojitusalueilla mätästykseen niin kauas kuin kaivinkoneella yhdellä heitolla yltää? Nyt ojamaiden taakse kuopaistaan lähes puolen metrin kuoppia.
    -pitäisikö joissain olosuhteissa mätästä tiivistää kauhalla painamalla?
    -maakunnassamme kivennäismaapohjaiset metsät ovat melko kivisiä, jos kohta ojitettuja soitakin löytyy runsaasti. Lötyy varmaan hyviä ohjeita kummallekin?

    Tälläisia kysymyksiä tuli päällimmäisenä mieleen, mutta varmasti löytyy paljon muuta opetusta. KIrjoituksissa pitäisi olle piirroksia, sillä valokuvista ei saa tolkkua.

  2. Planter

    Hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe. Omilla mailla on käytetty ainoastaan laikkumätästystä. Yksi etu on ainakin se, että ”kompostiin” tule kaksinkertainen kunttakerros verrattuna kääntömätästykseen. Toinen etu näkyy olevan, että laikun reunoille ilmestyy hyvin luontaisia taimia, paljasta maata ja sopivat kosteusolosuhteet. Haitat olikin mainittu paperilehden kirjoituksessa.

    Suurin virhe on tosiaan liian syvät laikut/korkeat mättäät. Eikä mätästäjä aina ole kovin innoissaan, kun menee neuvomaan, että tee näin. Savimaahan kun kauhaisee puolen metrin paksuisia mättäitä niin on vitsit vähissä. Kuivuu nopeasti, kovettuu, on kuin sementtiin istuttaisi. Juuret eivät ensimmäisenä vuonna yllä kunttaan, taimet kärsivät kuivuudesta, kasvavat kituliaasti. Ensimmäisenä talvena rouste nostaa niitä ylös ja keikahtavat kyljelleen.
    Valtavia kasvuunlähtöeroja vierekkäisillä taimilla riippuen mättään onnistumisesta.

  3. Tarja

    Äijämetso, Metsänhoidon suosituksissa on myös piirroskuvia erilaisista muokkaustavoista. Löytyy sivulta 85 Maanmuokkausmenetelmiä. Linkki: http://www.metsanhoitosuositukset.fi/suositukset/metsanhoidon-suositukset/

Metsänhoito Metsänhoito