Tutkimustulokset eivät tue väitettä, että suojellut kuusikot olisivat erityinen riski kirjanpainajatuhojen leviämiselle. Suojelualueiden rooli kuusikoiden hyönteistuhoissa on noussut esille tänä vuonna muun muassa Kuopion Tahkolla ja Jyväskylässä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuspäällikön Markus Melinin mukaan olemassa oleva tieto kertoo, että jos kirjanpainajatuhoja on suojelumetsässä, niitä on jo ympäröivässä metsämaisemassa ylipäänsä.
”Jos minulla olisi kuusimetsää vieressä, en pelkäisi naapurin suojelualuetta vaan naapurin tekemän hakkuuaukon reunaa”, Melin sanoo.
Suojelualueen kuusten korjuu ei poistaisi ympäröivien talousmetsien kirjanpainajariskiä maisematasolla. Esimerkiksi tuhoille riskialtista hakkuuaukkojen reunakuusikkoa on metsämaisemassa moninkertainen määrä suojelualueisiin verrattuna.
Luonnonsuojelualueet eivät nouse tikun nokkaan myöskään kuollutta puustoa kartoittavan Koko Forestin aineistoissa. Yritys on kartoittanut kuolleita kuusia tekoälyn avulla ilma- ja satelliittikuvista viime vuosina muun muassa Kaakkois-Suomessa ja Kuopion Tahkolla.
”Havaintomme eivät tue väitettä, että kirjanpainajatuhot leviäisivät erityisesti luonnonsuojelualueilta”, kertoo Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja Koko Forestin metsänterveyden asiantuntija Minna Blomqvist.
Blomqvistin mukaan kirjanpainajatilanne on pahentunut joka puolella samanaikaisesti.
”Kun olosuhteet ovat ihanteelliset kirjanpainajien runsastumiselle, tuhot eivät lähde liikkeelle tietyiltä alueilta.”
Leviämisistä korvauksia
Suojelumetsien vanhat, heikkokuntoiset kuuset ovat otollisia lisääntymispuita kirjanpainajille. Markus Melinin mukaan Suomessa on muutamia tapauksia, jossa suojelualueelta talousmetsään levinneestä kirjanpainajatuhoista on maksettu metsänomistajille lakisääteinen korvaus.
Tapausten syy- ja seuraussuhteita ei ole kuitenkaan nselvitetty kattavilla tutkimuksilla. Kirjanpainajaa esiintyy luontaisesti niin talous- kuin suojelumetsissä.
”On vaikea sanoa, että kirjanpainajatuho olisi lähtöisin suojelumetsästä”, sanoo Luken tutkija Tiina Ylioja.
Hakkuuaukkojen reunaolosuhteet, tuulituhot ja kuivuus ovat suojelualueita suurempia syitä kirjanpainajatuhojen leviämiselle. Viime aikoina kirjanpainajat ovat iskeneet monenlaisiin kohteisiin.
”Tuhoja on ollut talousmetsissä myös metsien sisällä kuivilla alueilla”, Ylioja kertoo.
Kuivuus noussut tuulenkaatojen rinnalle
Tuhojen luonteessa onkin tapahtunut 2020-luvulla muutos. Aiemmin oletuksena oli, että tuhoryöpsähdys on seurausta tuulenkaadoista, jotka ovat helppoa lisääntymisalustaa kuoriaisille.
Viime vuosina epidemioita näyttää kuitenkin laukaisseen kuivuuden kuusille aiheuttama stressi jo ilman merkittäviä myrskytuhoja. Etenkin vuoden 2021 pitkä kuuma ja kuiva kesä löi alulle massoittain kirjanpainajatuhoja – myös aiempaa pohjoisempana ja kuusikoissa, joiden ei ajateltu olevan erityisen alttiita tuhoille.
Kuivuusstressin ja kuusen puolustuskyvyn heikkenemisen välillä on selvä yhteys.
”Kuusten pihkapuolustus ei enää toimi, jos kuivuutta kestää riittävän pitkään. Norjassa on huomattu kokeissa, että kirjanpainaja iskee onnistuneemmin kuivuuden stressaamiin kuusiin”, Markus Melin kertoo.
Suojelusta vaikea saada syntipukkia tuhoihin
- Kirjanpainajatuho voi levitä suojelualueelta ympäröivään talousmetsään. Tutkimushavaintojen mukaan suojelumetsät eivät kuitenkaan ole erityisiä alkupisteitä laajemmille tuhoille.
- Metlan (nyk. Luke) tutkijat Juha Siitonen ja Antti Pouttu selvittävät aihetta 10 vuotta sitten Sipoossa Uudellamaalla. Hellekesänä 2010 kirjanpainajatuhot alkoivat samanaikaisesti niin suojelukuusikossa kuin ympäröivissä talousmetsissä.
- Viime vuosien kuivina ja kuumina kesinä kuusia on kuollut samaan aikaan niin suojelualueilla, hakkuuaukkojen reunoissa kuin jopa keskellä talousmetsää.
Lisätty Koko Forestin osuus 29.11.2023
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
