Metsäkuviosta ei ole helppo ottaa selvää. Sillä kasvaa kookkaita puita ja pieniä puita. On kuusia, mäntyjä ja lehtipuita. Siellä täällä näkyy aukkoja, osa puista on tiheissä ryhmissä, osa kasvaa yksittäin.
Kuvio on niin erirakenteinen, että mieleen tulee väkisinkin, sopisiko jatkuva kasvatus tänne.
Kun seitsemän vuotta sitten olin perinyt metsäpalstani, kiersin kuviot läpi metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilön kanssa. Toimihenkilö ei tyrmännyt ajatustani yhden tai kahden kuvion jatkuvasta kasvatuksesta täysin, mutta ei missään tapauksessa myöskään rohkaissut siihen.
Johtuikohan nihkeys hänen taustastaan? Olisiko jatkuvaan kasvatukseen erikoistunut yritys eri mieltä tämän kuvion mahdollisuuksista?
Pääasiassa siirtymähakkuita
Metsäpalvelu Arvometsä perustettiin, kun metsälaki muuttui vuonna 2014 ja alkoi sallia jatkuvan kasvatuksen nykymuodossaan. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy peitteisenä, eli avohakkuita ei tehdä.
”Jatkuva kasvatus kiinnostaa metsänomistajia selkeästi tosi paljon. Usein kuitenkin halutaan, että joku toinen on kokeillut asioita ensin”, metsäasiantuntija ja osakas Minna Kujala Arvometsästä kertoo.
Arvometsän asiakkaille on tähän mennessä tehty pääasiassa siirtymähakkuita. Niissä tasaikäisrakenteista puustoa harvennetaan niin, että metsä uudistuisi valtapuukerroksen alla entistä paremmin luontaisesti.
Parhaaseen lopputulokseen päästään Kujalan mukaan, jos jatkuva kasvatus on mielessä jo taimikonhoito- ja ensiharvennusvaiheessa. Silloin kuviolle voidaan jättää kasvamaan suosituksia enemmän lehtipuustoa.
”Metsä pyritään saamaan mahdollisimman monilajiseksi ja -kerrokselliseksi alusta alkaen.”
Tuottoa ja luontoarvoja
Jatkuva kasvatus ei taivu aivan kaikkeen. Esimerkiksi vanha kuusikko, josta alikasvos on raivattu pois, on kaikin puolin hankala lähtökohta.
”Tällainen kuusikko on kasvatettu tasaikäisenä, jolloin siitä on poistettu erirakenteisuus. Taloudellisessa mielessä sellainen kannattaa avohakata”, Kujala sanoo.
Sen sijaan monirakenteisessa sekametsässä, jossa ei ole vielä tehty kakkosharvennusta, poimintahakkuu voi olla taloudellisesti hyvinkin kannattava vaihtoehto. Siinä tukkikokoiset ja toisaalta myös heikkolaatuiset puut hakataan ja metsään jätetään parhaassa arvokasvuvaiheessa olevat puut.
”Sen jälkeen poimintahakkuu voidaan tehdä niin monta kertaa kuin se toimii.”
Uuden lain mukaisia jatkuvan kasvatuksen hakkuita on tehty vasta vajaat kymmenen vuotta, joten tietoa niiden onnistumisesta alkaa kertyä hiljalleen, Kujala toteaa.
Ehdotus: laatu- ja yläharvennus
Harpomme Minna Kujalan kanssa metsäkuviolleni. Mikä on Arvometsän tuomio siitä?
”Olen yhtä mieltä metsänhoitoyhdistyksen kanssa: harvennushakkuu on tarpeen. Puusto kasvaa tiheässä asennossa eikä alikasvos näytä kovin elinvoimaiselta.”
Kujala kuitenkin suosittelee kuviolle niin sanottua laatu- ja yläharvennusta. Tällä kuviolla se tarkoittaisi huonolaatuisten puiden ja tukkikokoisten kuusien poistamista. Kuuset ovat saavuttaneet jo suurimman arvokasvunsa, ja kirjanpainajatuhojen riski on olemassa. Hakkuussa jätettäisiin mahdollisimman hyvälaatuinen puusto kasvamaan.
”Säästäisin tällä kuviolla lähes kaikki koivut. Niillä saadaan sekapuustoisuutta, jolloin tuhonkestävyyskin paranee. Esimerkiksi juurikääpä leviää juuriyhteyksillä kuusesta toiseen, joten monilajisuus toimii puskurina”, Kujala sanoo.
Koivujen lisäksi hän jättäisi kasvamaan hyvälaatuiset männyt sekä kaikki haavat, pihlajat ja raidat.
Kujala arvioi, että harvennuksen myötä kuviolle alkaa syntyä alikasvosta, joka on paremmin menestyvää kuin kuvion nykyinen. Jos näin käy, seuraava hakkuu noin 15 vuoden kuluttua voisi olla yläharvennus, jatkuvan kasvatuksen hakkuu.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
