Lapsuudessani ainoa luonto-ohjelma televisiossa oli Walt Disneyn ihmeellinen maailma. Yksi mieleenpainuvimmista eläimistä, joita ohjelma esitteli, oli saukko. 60-luvun pohjalaispojan näkövinkkelistä katsottuna saukko oli äärimmäisen mielenkiintoinen, jopa eksoottinen. Merkillisintä oli sen leikkisyys. Ihan vain huvin vuoksi se lasketteli mäkeä mahallaan.
Viitisenkymmentä vuotta sitten suuri osa Suomen vesistöistä kärsi epäpuhtauksista. Maatilojen, tehtaiden ja yhdyskuntien jätevedet laskettiin puhdistamattomina suoraan vesistöihin. Koskia perattiin ja vesistöjä säännösteltiin. Ei siis ihme, että saukot olivat vähällä kadota maastamme.
Samaan aikaan saukko myös koettiin kalastajien kilpailijaksi. Siitä jopa maksettiin tapporahaa. Aikaisemmin se oli myös haluttu turkiseläin. Saukkokantamme ei kestänyt metsästystä, ja se rauhoitettiin vuonna 1974.
Vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä alkoi Pohjanmaan vesistöissä näkyä merkkejä saukosta. Pari vuosikymmentä aiemmin tehdyt luonnonsuojelulliset linjaukset alkoivat tuottaa tulosta. Olin kateellisena lukenut lehdistöstä, miten kaupunkilaiset Joensuussa saivat seurata vapaasti saukkojen elämää vain alle sadan metrin etäisyydeltä.
Saukko on elpynyt
Ensimmäinen kosketukseni saukkoon ei ollut ihan miellyttävä kokemus. Kyrönjoen varsia kuvatessani 90-luvun alussa kuulin tuttavaltani saukon hukkuneen katiskaan. Vaan pari vuosikymmentä myöhemmin pääsin vihdoin kuvaamaan Kajaanin keskustassa majailevaa, ihmiseen tottunutta villiä saukkoa. Sen paikan olivat löytäneet lukuisat muutkin kuvaajakollegat.
Tänä päivänä saukko alkaa olla jo melko tavallinen näky, etenkin talviaikaan. Sulapaikoilla sen voi nähdä keskellä kirkasta päivää. Sisämaasta alkanut lajin elpyminen näkyy jo rannikolla asti.
Elintavoiltaan saukko on kiertolainen. Se vaeltaa sulapaikalta toiselle. Se saattaa tehdä useiden kilometrien metsävaelluksia siirtyessään vesistöstä toiseen. Saukon tärkeintä ravintoa ovat kalat, mutta myös ravut ja sammakot kuuluvat sen ruokalistalle.
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 3/2018
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
