Mikä on, kun raha ei kelpaa?

Sitä on Suomen metsäkeskuksessa viime viikkoina kummasteltu. Vuosi on lähes lopussa, mutta kestävän metsätalouden tukea eli kemeraa on jäljellä vielä lähes parikymmentä miljoonaa euroa – neljännes käytettävissä olevista varoista.

Jos ja kun ihmeitä ei tapahdu, Metsäkeskuksen käsiin jää reilusti toistakymmentä miljoonaa tukieuroa. Periaatteessa se on menetettyä rahaa, mutta käyttämättä jäänyt kemera on perinteisesti hyvitetty seuraavana vuonna lisäbudjetissa. Tänäkin vuonna rahoitusta lisättiin kesken vuoden 11 miljoonalla eurolla.

Mikään itsestäänselvyys rahojen siirtyminen ei kuitenkaan ole, varsinkin jos yli jää näinkin merkittävä osuus.

”Ja onko siihen edes tarvetta, vai pärjäämmekö ensi vuonna sillä, mikä budjetissa jo on?” Metsäkeskuksen hankehallinnon asiantuntija Yrjö Niskanen huomauttaa.

Vanhoilla hankkeilla kiire

Niskasen mukaan ongelmana ovat suometsät, kunnostusojitus ja metsätiet sekä vanhan kemeralain perintönä jääneet metsänuudistustyöt. Sen sijaan nuoren metsän ja taimikkojen hoitoon varatut kemeravarat tulevat käytettyä.

Toissa vuonna voimaan astuneessa uudessa kemeralaissa metsänuudistaminen poistui tuen piiristä. Viime hetkillä kemeraa haettiin ahkerasti – ilmeisesti myös varmuuden vuoksi. Töitä on toteutettu laiskemmin.

”Vanhat hankkeet pitäisi toteuttaa vielä ensi vuoden aikana. Sen enempää emme ole myöntäneet jatkoaikaa”, Niskanen muistuttaa.

Maakuntien välillä on eroja. Siinä missä Pohjois-Karjalassa oli viime viikolla maksettu 80 prosenttia maakuntaan budjetoiduista kemeravaroista, ruotsinkielisellä Pohjanmaalla varoista oli kulunut vain runsas puolet. Häntäpäästä löytyvät myös Satakunta ja Kymenlaakso.

Metsäkeskuksen jako näkyy

Osasyy suometsänhoito-, kunnostusojitus- ja metsätiehankkeiden takkuamiseen lienee Metsäkeskuksen muutaman vuoden takainen kahtiajako. Tuolloin töiden toteuttamisesta ryhtyi vastaamaan Otso, jonka toiminta irrotettiin Metsäkeskuksesta.

”Siinä syntyi valtava osaamisvaje, ja Otson toiminta on koko ajan supistunut. Se näkyy ilman muuta”, Niskanen sanoo.

Kymenlaakson metsänhoitoyhdistyksen johtaja Jari Ursin vahvistaa Niskasen näkemyksen. Tiet, suot ja ojat -sarjassa maakunta löytyy listan hänniltä.

”Niistä on vastannut Otso, ja tällä hetkellä sen rooli on Kymenlaaksossa olematon. Värväsimme vuosi sitten oman asiantuntijan Otsolta, ja olemme saaneet tänä vuonna hankkeita, mutta niiden toteutus jää ensi vuoteen”, Ursin sanoo.

Metso kiinnostaa

Kemeran luonnonhoitovarojen puolella tilanne on lohdullisempi. Kun vielä marraskuussa käyttämättä oli jopa puolet 4,6 miljoonan euron kokonaispotista, viime viikkojen aikana tilanne on oleellisesti muuttunut.

”Ympäristötuki tulee kokonaan käytettyä, mutta luonnonhoitohankkeiden tukea on jäämässä noin puoli miljoonaa euroa”, kertoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen.

Ympäristötuki tarkoittaa metsien monimuotoisuusohjelma Metson yksityismaille tehtyjä vapaaehtoisia suojelusopimuksia. Luonnonhoitohankkeet puolestaan edellyttävät hoito- ja kunnostustöiden toteuttamista.

Toisin kuin metsänhoidon kemera, luonnonhoitovaroista ylijäävä osuus siirtyy automaattisesti ensi vuoden budjettiin, joka on muutenkin kasvamassa viiteen miljoonaan euroon.

”Ensi vuodesta on tulossa haasteellinen. Vapaaehtoisesta suojelusta kiinnostuneita on paljon ja varoja riittää, mutta henkilöstöresurssit ovat niukat ja Metsäkeskuksen määrärahoja on leikattu. Yhtälö on vaikea”, Raatikainen sanoo.

Julkaistu Metsälehdessä 23/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.