”Polttopuu on hyvä tuote”

Marko Valkonen on kylänsä toiseksi viimeinen karjatilallinen. Metsä on koko ajan tärkeämpi tulonlähde.

Marko Valkosen tilalla Jyväskylän Oravasaaressa tuotetaan luomunaudanlihaa. Myös metsä tuo merkittävästi tuloja.  (Kuvaaja: Petteri Kivimäki)
Marko Valkosen tilalla Jyväskylän Oravasaaressa tuotetaan luomunaudanlihaa. Myös metsä tuo merkittävästi tuloja. (Kuvaaja: Petteri Kivimäki)

Toukokuun toisena päivänä vettä sataa Jyväskylän eteläpuolella Oravasaaressa, mutta Marko Valkosen hiehoja se ei haittaa. Ne tulevat pihatosta aidan viereen katselemaan vieraita. Niin mukava kuin karvakorvia olisikin rapsutella, astutaan kuitenkin laitumelta metsän puolelle.

Tai ihan ensin halliin, jonne Valkonen on kaavaillut uutta polttopuukuivuria. Omasta metsästä on 25 vuotta tehty klapeja myyntiin. Viime vuonna myytävä loppui jo syyskuussa.

”95-vuotias naapurin rouva moitti minua, että myyn liian halvalla”, Valkonen sanoo hymynkare suupielessä.

Heittomotista ilman kuljetusta Valkonen veloitti 68 euroa. Kovimmat hinnat Jyväskylän seudulla hipoivat tuolloin satasta.

Hinta on toki yksi tekijä, mutta toinen on tilan sijainti alle puolen tunnin matkan päässä Jyväskylästä.

Kolmas sukupolvi

Uuteen kuivuriin mahtuu ainakin 350 kuutiota puita kuivumaan.

”Polttopuu on hyvä tuote. Se säilyy.”

Tilan päätuote käyskentelee laitumella. Toukokuun alussa pihatossa asuu 72 limousin-rotuun kuuluvaa nautaa, joista nuorin on kahden päivän ikäinen vasikka.

Emot hoitavat itse vasikoita kuudesta kahdeksaan kuukautta. Sonnivasikat päätyvät teuraaksi ja hiehoista tulee uusia emolehmiä.

Vaikka viljelyksessä on sata hehtaaria peltoa, metsän merkitys tulonlähteenä on kaiken aikaa kasvanut.

56-vuotias Valkonen aloitti tilanpidon nuorena opiskelijana vuonna 1992. Agronomiopinnot Helsingin yliopistossa saivat jäädä, kun talon edellinen isäntä, Valkosen isä, joutui polvivaivojen vuoksi siirtymään eläkkeelle.

Nykyinen isäntä on paikan kolmas sukupolvi. Hänen isoäitinsä sai Heinälän tilan myötäjäisinä vuonna 1928.

”Vielä 1950-luvulla tällä kylällä oli 54 kotieläintilaa. Nyt jäljellä on kaksi”, sanoo Valkonen.

Voi olla, että kohta niitä ei ole yhtään.

”Kyllä sitä omanikäisten kollegojen kanssa aina mietitään, miten näistä pääsisi hallitusti eroon.”

Metsäkatoasetus hämmentää

Yksi syy on jatkuvasti lisääntyvä sääntely, viimeisimpänä virkamiehiäkin hämmentänyt EU:n metsäkatoasetus. Asetuksen tarkoituksena oli estää metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden päätyminen EU:n markkinoille.

Nyt on kuitenkin epäselvää, estääkö se voimaan tullessaan lihakarjatilojen uudet navetat ja laitumet myös Suomessa, jos niiden tieltä pitäisi raivata metsää. Maa- ja metsätalousministeriö on kehottanut tilallisia viivästyttämään navettahankkeita, kunnes asiaan saadaan selvyys.

”Koko ajan tulee lisää rajoituksia. Tänä vuonna on pää ollut sekaisin kuin Haminan kaupunki”, Valkonen sanoo.

Häneen metsäkatoasetus ei juuri vaikuta. Uusia laitumia tai navetoita ei nyt ole suunnitteilla. Nykyisessä pihatossa on väljää, koska eläimiä saisi siellä olla sata.

”Nuorien viljelijöiden puolesta se kyllä harmittaa.”

Sertifiointi onnistui suojelun ansiosta

Sinänsä Valkonen ei sääntelyä pelkää. Kaikki tilan lihatuotteet ovat luomua, missä on omat sääntönsä.

”Se oli nappivalinta, kun oppi, miten siinä peltoja viljellään.”

Metsät on FSC-sertifioitu. FSC oli mahdollinen, koska vuonna 2018 noin yhdeksän hehtaaria tilasta suojeltiin pysyvästi Metso-ohjelman kautta.

Sertifiointiratkaisun taustalla ei ole sen kummempaa ideolo­giaa. Puunostaja ehdotti FSC-sertifiointiin liittymistä ja tarjosi euron lisää hintaa kuutiolta.

FSC-sertifiointi edellyttää, että vähintään viisi prosenttia tilasta on pysyvästi suojelltu. Olemassa olevan suojelualueen ansiosta ratkaisu oli helppo.

”Metsätaloudessa voi olla kaksi eri näkökulmaa rinnan”, Valkonen sanoo. Hyvä osoitus siitä saadaan heti: metsätien toisella puolella on luonnontilainen sekametsä lahopuineen ja toisella puolella siististi harvennettu kuusikko.

Sekametsä saa olla omissa oloissaan. Siellä asuu paljon lintuja, joita voi tarkkailla keittiön ikkunasta.

Merkityksellinen metsä

Yksi asia on kuitenkin täysin käsittämätön.

”Miten tämä voi olla päästölähde? Tämä on tyvestä latvaan vihreä”, Valkonen sanoo ja viittoo noin kymmenvuotiaaseen taimikkoon.

Mutta sitten niihin harvennuksiin. Valkonen on tehnyt koko joukon metsänhoitotöitä istutuksista harvennuksiin itse.

”Minä olen sellainen muinaisjäänne”, hän sanoo ja nauraa päälle. Metsätyöt eivät oikein edes tunnu työltä, mutta päivät eivät pääse venymään pitkiksi. Karja vaatii huomiota aamuin illoin.

Kyllä metsään silti konekin päästetään, mutta ei ketä tahansa. Iso männikkökuvio on harvennettu viimeisen päälle siististi. Asialla oli alueella hyvästä työnjäljestään tunnettu korjuuyritys.

”Minä sanoin konekuskeille, että olen sitten täällä koko ajan heilumassa. Mutta ei se heitä haitannut.”

Moni paikka metsässä on Valkoselle merkityksellinen. Tuolla luisteltiin lapsena. Tuo on ylioppilasvuonna istutettu. Tuossa oli maja.

”Metsässä pitää käydä ja katsoa. Siinä oppii huomaamaan ne puut, jotka siinä haluaa kasvaa. Metsä pitää tuntea.”

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut