Metsänhoito | Puoli metriä riittää
Kunnostusojia tarvitaan paljon harvemmin kuin on uskottu. Vähät ojat voidaan myös kaivaa nykyisiä matalammiksi.
Ladataan...
Jutun väittämät ovat pääosin vastoin suometsätiedettä, hydrologiaa ja pitkäaikaisia todettuja kokemuksia.
Turve on hyvin kapillaarista, mutta siinä vesi liikkuu hyvin hitaasti. Siksi suolla puut kasvavat jopa monta kertaa paremmin ojan reunalla, puhumattakaan ojan penkalla, jossa lämpö-, happi ja ravinneolot ovat ravinteiden kierrättäjille eli juurille, sienirihmoille ja pieneliöille ja mikrobeille aivan ylivoimaisia keskisaran olosuhteisiin verraten.
Yli 30 m suosarkojen keskellä vesi on käytännössä maan pinnassa.
Tuhansia vuosia on tiedetty, että märkä maa ei kasva kunnolla mitään. Sama on todettu vuosisatoja Suomen soilla ja ohutturpeisillakin tuoreilla kangasmailla.
Keskikesän puiden haihdutus ei pitkälle riitä. Pohjaveden pelossa juuret hakeutuvat pintaan, jossa ne ovat alttiina keskikesän kuivuusjaksoille. Vain hyvin ojitetussa maassa, jossa pohjavesi on pysyvästi esim. 40 cm syvyydessä, juuret uskaltavat syvemmälle, jossa on ravinteita saatavilla.
On tieteellinen fakta, että ojitetussa maassa, jossa pohjavesi pidetään koko ajan esim. 40 cm syvyydellä myös sarkojen (esim. 20 m) keskellä, typen sidonta ja ravinteiden kierto on kasvukautena paljon parempaa kuin syksy – kevät välisenä aikana märässä maassa.
Jos kehityskelpoista puustoa ei ole valmiina turvemaalla, tuhkalannoituksen lisäksi kannattaa kaivaa 4 m leveitä ajouraojia, joiden maista tulee kasvatusmättäät (1200 kpl/ha) nopeakasvuilsille puille. Hyvin loivat ojaluiskat eivät juuri liesty eli päästävät turvetta veteen paljon vähemmän kuin tavalliset suo-ojat.
Miksi näperrellä, kun em. ojitusratkaisulla saa taloudellisesti useita etuja samalla kertaa?