Kansainvälisen ja kansallisen ilmastopolitiikan toiveet ja samalla syyttävät sormet osoittavat metsiämme. Hiiltä pitäisi sitoa, mutta tulojakin saada.
Tärkeintä hiilensidonnan ja metsien tuoton kannalta on, että metsät säilyvät hyväkasvuisina, terveinä ja puustopääoma on riittävä. Ilmastovalveutuneelle metsänomistajalle toimiva ohjekirja on siis edelleen Tapion hyvän metsänhoidon suositukset. Tähän tulokseen on tullut myös Metsähallitus valtion metsissä, joiden hoitosuositukset ovat pitkälti samat kuin Tapion.
”Nykyisten metsänhoitosuositusten noudattaminen auttaa jo merkittävästi ja ottaa huomioon hiilensidontaa ja varastointia. Hiilensidontaan panostaminen ei ole ristiriidassa hyvän tuloksen teon kanssa”, summaa Metsähallituksen tiimiesimies Ilkka Vaara.
Suosi jalostettua siementä
Olennaista hiilen sidonnan kannalta on, että metsät hoidetaan ajallaan, tuhoihin reagoidaan heti eikä uudistamisen kanssa vitkutella. Maanmuokkauksessa vältetään turhaa maanpinnan rikkomista, joka kiihdyttää hiilen vapautumista ilmakehään.
Metsänuudistamisessa valitaan kasvupaikalle sopivin puulaji ja käytetään jalostettua siementä ja taimiainesta. Esimerkiksi männyllä jalostetusta siemenestä kasvaneen puun tilavuuskasvu, ja siten myös hiilensidonta, on viidenneksen parempi kuin maatiaissiemenestä kasvuun lähteneen.
Jos puusto on hyvin harvaa, kannattaa ennenaikaista uudistamista harkita. Näin paikalle saadaan uusi täystiheä metsä, joka varttuu nopeasti hiilinieluksi.
”Etelä-Suomen kasvuoloissa taimikko saavuttaa 10 vuodessa kahden kuution vuotuisen kasvun hehtaarilla. Siinä vaiheessa voi sanoa, että taimikko alkaa olla jo ihan kelvollinen nielu ja koko ajan paranee siitä”, Vaara kertoo valtion metsissä tehtyjen kasvutarkastelujen tuloksista.
Pidennä kiertoaikaa
Nykyisissä metsänhoitosuosituksissa painotetaan metsänomistajalle parhaat tulot tarjoavaa kiertoaikaa. Miten metsien kasvatus sitten muuttuu, jos puuntuotannon ohella toiseksi yhtä tärkeäksi tavoitteeksi asetetaan hiilensidonta?
”Istutustiheydet kasvavat, harvennuksia tehdään myöhemmin ja ne ovat lievempiä, metsä pidetään koko ajan tiheämpänä ja kiertoaika pidentyy”, luettelee metsäekonomian professori Olli Tahvonen Helsingin yliopistosta.
Hän on selvittänyt tutkimusryhmänsä kanssa hiilensidonnan vaikutuksia metsänkasvatukseen ja puuntuotantoon. Keskimäärin kiertoaikaa tulisi pidentää parikymmentä vuotta, mutta samalla menetetään tuloja.
”Kustannukset jäävät karkeasti noin 300–400 euroon per hehtaari, jos arvioidaan kustannusvaikutuksia paljaan maan arvoon”, Tahvonen arvioi.
Kustannukset nousevat entisestään, mikäli hiilitonnin hinta kohoaa yli 60 euron. Metsänomistajalle pitäisi siis maksaa hiilensidonnan lisäämisestä. Lisäksi metsien kasvatusta pidempään ja nykysuosituksia tiheämpänä ei voida soveltaa kaikkialle. Esimerkiksi jos ensihavennuspuusto kasvaa liian pitkään liian tiheänä, se ei kestä lumi- ja tuulituhoja.
Lisäksi pidempi kiertoaika on vaihtoehto ainoastaan terveissä metsiköissä. Esimerkiksi juurikäävän vaivaamilla alueilla puuston kasvatus suosituksia pidempään on haitallista.
Ei ylilyöntejä ojitukseen
Turvemaat ovat oma lukunsa hiilensidonnassa. Kivennäismailla hiilestä karkeasti ottaen puolet on sitoutunut puihin ja puolet maaperään. Turvemailla maassa voi olla jopa kymmenen kertaa enemmän hiiltä kuin puustossa. Etenkin ravinteikkailla turvemailla tulee panostaa kunnostusojituksen suunnitteluun.
”Aikaisemmin suometsien hyvä hoitoperiaate on ollut, että pidetään kuivatus kunnossa siten, ettei puuston kasvu märkänäkään vuotena kärsi. Tästä periaatteesta pitäisi päästä eroon”, ohjeistaa tutkimusprofessori Raija Laiho Luonnonvarakeskus Lukesta.
Laiho selvittää tutkimusryhmänsä kanssa, kuinka hyvin hallitulla vedenpinnan nostamisella saadaan sidottua hiiltä maahan. Vedenpinnan alapuolella hiili ei pääse hajoamaan eikä vapautumaan turpeesta ilmakehään.
Kunnostusojituksessa vedenpinnan hallittu nosto tarkoittaa, ettei kaikkia ojia avata eikä liioitella ojan syvyydessä. Puuston kasvu ei kärsi, jos vedenpinta loppukesästä on saralta mitattuna 30 senttiä syvemmällä. Ilmaston lämmetessä turhan syvät ojat voivat jopa koitua kuusen kohtaloksi.
Hiilinielukeskusteluissa moni vetoaa jatkuvaan peitteelliseen kasvatukseen. Tutkimustuloksia jatkuvan kasvatuksen ylivoimaisuudesta hiilensidonnan näkökulmasta ei kuitenkaan vielä ole.
Julkaisu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 1/2019
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
