Tekopökkelöiden latvaosan jättäminen maahan lahoamaan on uusinta uutta talousmetsien luonnonhoidossa. Taustalla on Metsäteollisuus ry:n kampanja lahopuun määrän lisäämiseksi.
Kyse ei ole laista, metsänhoitosuosituksista tai sertifioinnista, vaan vapaaehtoisesta monimuotoisuustoimesta niiden päälle.
Latvaosalla tarkoitetaan koko katkaisukohdan yläpuolista osaa. Asia on niin uusi, että maahan jätettävällä osalla ei ole nimitystä, mutta se voisi olla jättölatvus tai maalatva.
Lahoavien maapuiden tilavuus ei voi nousta kovin suureksi, sillä yleensä ehdotetaan kahta tekopökkelöä ja maalatvaa hehtaarille.
Vähän on enemmän kuin ei mitään
”Mikä tahansa määrä lahopuuta on parempi kuin ei mitään, ja harvennushakkuissa jätetty erityisen arvokasta”, tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Monimuotoisuuden kannalta kyse on ennen kaikkea niistä monista sienilajeista, jotka elävät suurimman osan elinkaarestaan rihmastona ihmissilmälle näkymättömissä.
Metsäntutkimuksella on lahopuussa vielä paljon tutkittavaa. Se tiedetään, että kuusivaltaisessa vanhassa metsässä on lähes kaksi tuhatta sienilajia. Niistä kolmannes elää vain lahopuussa, toinen kolmannes elää sekä maaperässä että lahoavassa puussa ja kolmannes vain maaperässä.
”Ilman lahopuujatkumoa tuo lahopuussa elävä kolmannes katoaa. Lisäksi muutamat sienilajit esiintyvät maaperässä vain lahopuun välittömässä läheisyydessä.”
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinisssa 2/2018.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
