Mitä istuttaa kasvupaikalle, joka on männylle liian rehevä, mutta kuuselle kesäaikaan liian kuiva? Douglaskuusi voi olla oikea valinta.

Se ei kuulu kirjanpainajien eikä monen muunkaan kotimaisen tuholaisen ruokalistalle. Lisäksi Pohjois-Amerikan länsirannikolta kotoisin oleva douglaskuusi on sopeutunut kestämään kesäaikaista kuivuutta.

Kuivuusjaksojen ja kirjanpainajatuhojen lisääntyessä douglaskuusen istutus kuusen sijaan saattaa olla järkevää paitsi muaalla Euroopassa myös Suomessa. Euroopassa sitä viljellään jo lähemmäs miljoonalla hehtaarilla. Suomessa douglaskuusikoita ei ole kuin muutamia satoja hehtaareita ja kasvatus on toistaiseksi ollut kokeilevaa harrastetoimintaa. Mustilan arboretumin toiminnanjohtaja Jukka Reinikaisen mukaan sille soveliaita kasvumaita kuitenkin löytyisi Suomesta ainakin Jyväskylän korkeudella asti.

Douglaskuusi viihtyy rehevillä, vettä hyvin läpäisevillä mailla. Se pärjää yllättävän kivikkoisillakin kasvupaikoilla, mutta seisova vesi on sille myrkkyä.

”Mustilassa douglaskuusta on monenlaisilla kasvupaikoilla, mutta parhaiten se viihtyy moreenirinteillä. Rinne vie pintaveden pois”, kertoo Reinikainen. Hän on hoitanut Mustilan douglaskuusikoita vuodesta 1984.

Toimiva sekapuuna

Douglaskuusi on Suomessa kasvatettavista puista suurin, ja maailman mittakaavassakin se lukeutuu pisimpien puiden joukkoon. Elimäeltä Mustilan arboretumista löytyvät Suomen vanhimmat douglaskuuset. Iäkkäimmät puut ovat jo 110-vuotiaita, pisimmät 43-metrisiä ja suurin runkotilavuus lähentelee viittätoista kuutiota.

Yksi syy siihen, miksi douglaskuusi ei ole yleistynyt Suomessa, on tutkimustiedon puute. Oppia onkin haettava kokeilemalla.

Laadukkaita kotimaisista siemenkannoista kasvatettuja taimia on saatavilla, kunhan muistaa tilata omansa ajoissa. Useampana vuonna taimet ovat loppuneet kesken. Douglaskuusen kanssa kannattaa suosia kevätistutusta ja välttää istuttamista myyrähuipun aikaan tai hirvien laidunalueille.

Hyviä istutuspaikkoja ovat esimerkiksi suojaisat pienaukot, joissa ympäröivä puusto suojaa douglaskuusen taimia kevätkuivumiselta.

Douglaskuusi pärjää hyvin sekapuuna. Monet kotimaiset douglaskuusen kasvattajat ovat viljelleet sen kaverina kuusta. Esimerkiksi noin tuhat kuusen ja tuhat douglaskuusen tainta voivat olla toimiva yhdistelmä riippuen siitä, kuinka runsaasti luontaisia taimia syntyy. Valinnan varaa ja tiheyttä on hyvä olla.

Tykkylumi riesana taimikoissa

Douglaskuusen taimikossa on varauduttava tekemään ensimmäiset kymmenen vuotta töitä. Nopeakasvuinen puu juroo muutaman vuoden ennen kuin ampaisee kasvuun.

Suomessa käytettävä douglaskuusen sisämaan alkuperä kestää jonkin verran varjostusta. Tästä huolimatta ensimmäisinä kasvuvuosina on huolehdittava, etteivät taimet jää heinän ja vesakon jalkoihin.

Myös tykkylumi on nuorten douglaskuusten vitsaus.

”Douglaskuusen runko on aika hontelo. Osa kasvattajista on typistänyt jopa oksia etenkin aukkojen reunoissa ja siten pienentäneet toispuoleista lumikuormaa”, Reinikainen kertoo.

Tukkia jo nuorena

Douglaskuusen kasvatuksessa tavoitteena on laadukas sahatavara. Puita kannattaa kasvattaa kohtuullisen tiheässä, sillä oksat karsiutuvat huonosti. Euroopassa laatua parannetaan usein pystykarsimalla rungot jopa kahteentoista metriin.

Douglaskuusikon kiertoaika on noin kahdeksastakymmenestä vuodesta ylöspäin. Harvennuksin pidetään huoli, että laadukkaimmilla rungoilla on tilaa ja valoa kasvaa. Mustilan vanhimmat douglaskuusikot on ehditty harventaa useampaan kertaan. Ensimmäisiä tukkeja saadaan jo kolmekymmentävuotiaasta douglaskuusikosta, mutta kasvu jatkuu hyvänä vielä pitkälti yli satavuotiaanakin.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 7/2019.

Lisää aiheesta:

• Vaahtera on vaatelias väriläiskä
• Tammi on pitkäikäinen metsien aatelinen
• Kontorta on Kalliovuorten kasvatti
• Vaatelias tervaleppä viihtyy lehtokorvissa
• Istuta visakoivu harvana ja muista pystykarsia

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.