Vielä muutama vuosi sitten lainan vakuudeksi annettu metsäpantti oli turvassa, koska vanha metsälaki kielsi keskenkasvuisten metsien päätehakkuut. Velallinen ei siis halutessaankaan voinut nollata metsän arvoa.

Uusi metsälaki (2014) murensi turvan. Päätehakkuita ei enää rajoiteta. Toisaalta pantin haltija, siis lainan antanut pankki, ei ilman velallisen suostumusta pääse käsiksi puun myyntituloihin. Metsien vakuusarvot ovatkin laskeneet, koska takeita pantin arvon säilymisestä ei ole.

Pankit kelpuuttavat vakuudeksi yleensä 50–60 prosenttia metsän käyvästä arvosta, esimerkiksi kauppahinnasta. Kokeneen pankkimiehen mukaan tämäkin on rankasti yläkanttiin, jos velallinen heittäytyy vallattomaksi. Hakatun metsämaan arvo on negatiivinen, koska uudistamiskulut ovat korkeammat kuin puuttoman maan arvo.

Aikanaan lakisääteinen metsäkiinnitys turvasi pantinhaltijan oikeuden puun myyntituloihin. Siitä luovuttiin 1990-luvulla, koska metsälain katsottiin turvaavan metsäpantin arvon.

Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston osastopäällikkö Juha S. Niemelän mukaan vakuusongelma tiedostettiin, kun metsälakia uudistettiin. Suunnitelmia metsäkiinnitysten palauttamisesta ei ole. Täysin toimettomaksi lainsäätäjä ei silti jäänyt.

”Suomen Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annettua lakia muutettiin tämän vuoden helmikuussa siten, että laajennettiin luottolaitosten oikeutta saada tietoja metsätietojärjestelmästä luoton myöntämistä ja valvontaa varten.”

Lakimuutos on avannut pankeille pääsyn Metsäkeskuksen Metsään.fi-palveluun ja ne voivat arvioida luototettavien maksukykyä ja pantattujen metsien puuvarannon kehitystä.

Lähitulevaisuudessa keinovalikoima laajenee panttivahdilla. Se on järjestelmä, joka lähettää luotonantajapankille tiedon, kun pantattuun metsäkiinteistöön tehdään metsänkäyttöilmoitus.

”Tätä aletaan kokeilla erään pankkiryhmän kanssa ensi syksynä”, Metsäkeskuksen asiakaspalvelupäällikkö Veikko Iittainen kertoo.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.