Jännenaru ei ole valitettavasti autenttinen, alkuperäinen oli mahinut.:(
Kirveskin väärin vartettu. 🙁
Petkeleeseen pitää veistellä varsi.
Perskeles, pokara jäi kuvasta!
Mutta kuvasta löytyy tampereleisen kaipaama harituspihti.
En raski lainata justeeria, josko sitten seuraavissa mottikisoissa pääsee halukkaat kokeilemaan?
Pitää pyrkiä harrastelijan oppiin, sahanteroitus teoriassa hallinnassa, käytännössä ei ole tullut koeteltua.
Käsisahatkin olleet kovapala tai kärkikarkaistu teräisiä.
”Kissakin” on nohtunut! Ja lattaviilaakin tarvittaisiin sen kissan kanssa sahaa kunnostettaessa. Sulkaviila kuitenkin enemmän tarpeellinen sahaa viilattaessa.
Juu, tiedan, kissa puuttuu.Mutta onko kissaa kaytetty pokanteran harituksessa? Mikahan on sen tyokalun nimi jota kaytettiin viilaustukena? Puupalikkaan sahattiin sahanlatin paksuinen ura, syvyys sellainen etta hammastus jaa nakyville?
Kirves on Billnes. Sahassa on muuten nimikirjaimet E.H ja vuosiluku 1951. Lieneko eh realisoinut kalustoaan? Tyojalki puissa on sangen karkeaa tekoa, ei ollut kayttotavaraa liiemmin kruusattu.
Kellokoski valmisti paljon kirveitä.Suomalaisten kirveiden erityispiirre on tuo” harjatukka”.Ilmeisesti se oli halkaisukirveissä lekallla ym lyöntiä varten?Josku se harja näyttää melko irtonaiselta,lyötiinkö se punahehkussa”hitsaamalla” vai taottiinko se kirvesaihiosta?
Kellokoskelaista kirvesta ei viela ole tullut vastaan rompetoreja kolutessa. Kerran koitin googlata miten ovat kirveet leimanneet, ei tullut tulosta. Fiskarssejakin tulee vastaan sangen harvoin. Billneeseja on pilvin pimein.Hakusalla on Billnesin Teho-halkaisukirves. Lienee niita ensimmaisia varsinaisia halkaisukirveita? Lieneko joukossa ketaan joka on sellaista kayttanyt tai omistanut?
Isäni pokasahan terän kunnostusta seurasin usein poikasena. Hampaita tasatessaan hän laittoi terän molemmin puolin tulitikkurasiat, pani päälle lattaviilan ja veti sitten pitkin terää tikkuaskit terän molemmin puolin ja viila päällä. Hän ei käyttänyt mitään tukea teroittaessaan terää sulkaviilalla. Haritusta tarkasteli kissalla ja harituksen teki kuvassakin näkyvillä harituspihdeillä.
Itsekin kokeilin teroittamista, mutta jälki ei ollut kaksista ensimmäisellä kerralla. Seuraavalla kerralla se jo onnistui paremmin. Isäni halusi viilailla ja niin se harjoittelu jäi vähiin. Sitten tulivatkin jo kärkikarkaistut terät käyttöön.
Viimein moottorisahat. Mutta sehän onkin jo kokonaan eri asia.
Aukusti. Jain pohtimaan kissan kayttoa pokanlatin harituksessa. Minun isani kaytti kissaa joka oli kuin halkaistu kananmuna. Tasaiselle sivulle oli ruuvattu tasapaaruuveja. Muistaakseni viisi. Kissan karjessa yksi joka oli matalammalla kuin muut. Tuo alin ruuvi mittasi harituksen. Han kaytti kissaa timpurinsahojen kunnostuksessa. Kissa lienee ollut erilainen pokasahan teralle?
Periaatteessa pokasahan kunnostuksessa käytetty kissa oli aivan samantapainen. Pieni puunkappale, jossa tasaisella sivulla oli ne pienet messinkinaulat. Samanlaista, hieman suurempaa käytettiin justeerin hampaita mitattaessa.
Tulipa mieleen, että pitäisiköhän tehdä kissa raivaussahan terän harituksen tarkastukseen? Joissakin terissä kun on erilaista karkaisua eri puolilla terää, niin harituspihdeillä ei saa aina tasaista jälkeä syntymään.
Millaisia kokemuksia palstalaisilla on ko. terien harituksesta?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Jännenaru ei ole valitettavasti autenttinen, alkuperäinen oli mahinut.:(
Kirveskin väärin vartettu. 🙁
Petkeleeseen pitää veistellä varsi.
Perskeles, pokara jäi kuvasta!
Mutta kuvasta löytyy tampereleisen kaipaama harituspihti.
Onko kirveskin muuten alkuperäinen, paitsi varsi vaihdettu viisi kertaa ja terä kolmesti? vitsivitsi….
Juu, tottakai on alkuperäinen. Isä vaihtoi kirveeseen varren, ja minä terän. 🙂
Missäs sun justeeri on voin tarvittaessa lainata!!!!!
Mitä nimiä tiedätte käytetyn kuvassa olevasta kuorimaraudasta? Mieleen tulee kuorimapuukko/veitsi, pantapuukko…
Justeeri jäi kuvasta, ollut jo aiemmin.
Vuolurauta, kolorauta, Aatamin kylkiluu,Siinäpä niitä vuoluraudan nimiä.
”parkkuurauta”
En raski lainata justeeria, josko sitten seuraavissa mottikisoissa pääsee halukkaat kokeilemaan?
Pitää pyrkiä harrastelijan oppiin, sahanteroitus teoriassa hallinnassa, käytännössä ei ole tullut koeteltua.
Käsisahatkin olleet kovapala tai kärkikarkaistu teräisiä.
”Kissakin” on nohtunut! Ja lattaviilaakin tarvittaisiin sen kissan kanssa sahaa kunnostettaessa. Sulkaviila kuitenkin enemmän tarpeellinen sahaa viilattaessa.
Juu, tiedan, kissa puuttuu.Mutta onko kissaa kaytetty pokanteran harituksessa? Mikahan on sen tyokalun nimi jota kaytettiin viilaustukena? Puupalikkaan sahattiin sahanlatin paksuinen ura, syvyys sellainen etta hammastus jaa nakyville?
”Tasauspuu” on työkalu jolla hampaiden pituuserot lattaviilalla tasataan.Onko kirveenterän valmistaja tiedossa?
Kirves on Billnes. Sahassa on muuten nimikirjaimet E.H ja vuosiluku 1951. Lieneko eh realisoinut kalustoaan? Tyojalki puissa on sangen karkeaa tekoa, ei ollut kayttotavaraa liiemmin kruusattu.
Kellokoski valmisti paljon kirveitä.Suomalaisten kirveiden erityispiirre on tuo” harjatukka”.Ilmeisesti se oli halkaisukirveissä lekallla ym lyöntiä varten?Josku se harja näyttää melko irtonaiselta,lyötiinkö se punahehkussa”hitsaamalla” vai taottiinko se kirvesaihiosta?
Kellokoskelaista kirvesta ei viela ole tullut vastaan rompetoreja kolutessa. Kerran koitin googlata miten ovat kirveet leimanneet, ei tullut tulosta. Fiskarssejakin tulee vastaan sangen harvoin. Billneeseja on pilvin pimein.Hakusalla on Billnesin Teho-halkaisukirves. Lienee niita ensimmaisia varsinaisia halkaisukirveita? Lieneko joukossa ketaan joka on sellaista kayttanyt tai omistanut?
Isäni pokasahan terän kunnostusta seurasin usein poikasena. Hampaita tasatessaan hän laittoi terän molemmin puolin tulitikkurasiat, pani päälle lattaviilan ja veti sitten pitkin terää tikkuaskit terän molemmin puolin ja viila päällä. Hän ei käyttänyt mitään tukea teroittaessaan terää sulkaviilalla. Haritusta tarkasteli kissalla ja harituksen teki kuvassakin näkyvillä harituspihdeillä.
Itsekin kokeilin teroittamista, mutta jälki ei ollut kaksista ensimmäisellä kerralla. Seuraavalla kerralla se jo onnistui paremmin. Isäni halusi viilailla ja niin se harjoittelu jäi vähiin. Sitten tulivatkin jo kärkikarkaistut terät käyttöön.
Viimein moottorisahat. Mutta sehän onkin jo kokonaan eri asia.
Aukusti. Jain pohtimaan kissan kayttoa pokanlatin harituksessa. Minun isani kaytti kissaa joka oli kuin halkaistu kananmuna. Tasaiselle sivulle oli ruuvattu tasapaaruuveja. Muistaakseni viisi. Kissan karjessa yksi joka oli matalammalla kuin muut. Tuo alin ruuvi mittasi harituksen. Han kaytti kissaa timpurinsahojen kunnostuksessa. Kissa lienee ollut erilainen pokasahan teralle?
Periaatteessa pokasahan kunnostuksessa käytetty kissa oli aivan samantapainen. Pieni puunkappale, jossa tasaisella sivulla oli ne pienet messinkinaulat. Samanlaista, hieman suurempaa käytettiin justeerin hampaita mitattaessa.
Tulipa mieleen, että pitäisiköhän tehdä kissa raivaussahan terän harituksen tarkastukseen? Joissakin terissä kun on erilaista karkaisua eri puolilla terää, niin harituspihdeillä ei saa aina tasaista jälkeä syntymään.
Millaisia kokemuksia palstalaisilla on ko. terien harituksesta?