Kesäretkellä kysyttiin, kasvaako minulla missään leppiä. Nämä viisi tervaleppää löytyy keskeltä istutettua kuusentaimikkoa! Kysymyksessä on kostea ja rehevä ranta-alue, johon kuusille tehtiin korkeat mättäät. Alkaako Visakallon linja vanhemmiten pehmetä?
Tervaleppäkorvet on luonnosuojelulain perusteella rauhoitettuja.
Tuohan ei ole lain tarkoittama tervaleppäkorpi. Korvessa pitää olla noin 50 tervaleppää jotta se pääsee lain piiriin.
Ne kriteerit tervaleppäkorvelle lsl:ssa näkyi olevan tosiaan melko tarkat. Jalopuumetsiköillä raja oli 20 kpl. Mutta tervaleppäkorvella määritys
riippui sen lisäksi opaskasveista ja maapohjan kosteudesta. Pitää olla lähteinen, luhtainen tai tulvavesi alue. Ja esim. järvikortteita tai isosaroja kasvava kohde ei kelpaa.
Joten mitä suurimmalla tod.näk. kuvan lepikko ei ole lain tarkoittama luonnonsuojelualue. Olin väärässä.
Että linja pehmetä. Eikös leppä keräile ilmasta typpeä joten taitaa olla mieluummin kyse ovelasta lannoituskonstista.
Eipä meikäläisen tekemisistä kannata kokea ahdistusta. Taannoinen seitsemän haavan glyfosaattikäsittely tuntui joitakin järkyttävän. Kesäretkeläiset pystyivät kyllä omin silmin toteamaan, että meillä on pyritty enemmänkin kasvun edistämiseen kuin sen tuhoamiseen. Nuo kuvan viisi tervaleppää olivat järeän rantakuusikon sisällä. Avohakkuussa ne päätettiin jättää säästöpuiksi.
Edistäähän se varmasti kasvua se glyfo. Mutta eri missä ja millaista. Kasvaimetkin ovat kasvua.
Kyllä Jesse olisi menetellyt ko. kohteella haapojen kanssa samoin kuin minäkin. Kysymys oli naapuriyhteistyöstä. Se on meilläpäin aivan tavanomaista ja varmasti Harjavallassakin.
Kuvan ranta-alueella olivat viisikymppiset kuuset kasvaneet hyvin järeiksi, eli lähes kaikki tukit olivat sorvia. Alue toimii ravinteiden pysäyttäjänä ja suojaa siten järveä.
Kuvan taustalta näkee, kuinka taimikon ja kuusikon rajaa on pehmennetty koivuilla. Visakallolla on yhteensä lähes kolme kilometriä järvien ja purojen rantaviivaa, joten hieman pehmeämpääkin metsänhoitoa harjoitetaan. Muilla alueilla linja onkin sitten aika paljon kovempi.
En minä kyllä rantanäkymää hoitaessani glyfoa ole tarvinnut. Päinvastoin annan rauduskoivikkoon tulla luontaista haapaa joukkoon. Siellähän ne vain parantavat monimuotoista lehtimetsää. Eikä niihin kohtiin edes koivun taimia ettei tule houkutusta konemiehelle enskarissa poistaa kaikkea haapaa.
Enpä ole rantametsiäni glyfosaatilla hoidellut minäkään. Aikaisemman kuvan seitsemän haapaa ovat 1,5 km etäisyydellä järvestä.
Alkaako myös joidenkin palstalaisten linja pehmetä?
Kukaan ei nimittäin ole kyseenalaistanut kuvassa näkyvän uudistusalueen pääpuulajivalintaa!!
Jos on ennenkin samaa touhua harrastanut että selkeällä lehtipuun kasvualustalla yrittää synkkää kuusikkoa kasvattaa vieläpä maisema-alueella on se tyypillisen tyypillistä tämän tavan tyyppiä. Ei uutta. Tuleppa H-valtaan tutustumaan kuusikoiden tulevaisuuteen. Täällä se on livenä tässä ja nyt. Eilen juuri taas tiedostin katselevani epäuskoisena jatkuvasti isonevia pystyynkuivuvien kuusien määrää. Tänä kesänä taitaa tulla kelovärkkiä todella runsaasti. Harsuuntuvia ja kituvia on lähes kaikki se mikä ei vielä ole kuollut. Ilmeisen kuiva ja tuulinen kesä on taas pahentanut kuolonkamppailua.
Järjestäpä retkeily parin vuoden päästä, niin tulemma ihmettelemään kuolevia kuusiasi, jees h-v. Puulajivalinta kostealla ja rehevällä alueella… no, esimerkiksi visakoivu, tervaleppä, saarni tai tammi voisi olla tervetullutta vaihtelua. Jos on veden vaivaamaa turvemaata, niin sitten hieskoivu luontaisesti ja alle kuusi luontaisesti. Metsälehden jutussa 5/2017 pidettiin koivun tulevaisuutta hyvänä, myös kuitukoivun, josta tehdään myös tekstiilikuitua (longcell)!
Täsmennys: koivujuttu siis Metsämakasiinissa 5/2017. Onko jeeves kuoriaisia niissä kuusissasi?