Metsäpuiden siemenviljelmillä tuotetaan jalostettua siementä. Niihin on valittu tuottamaan siemeniä kaikkein parhaat luonnonmetsien puut. Nämä hyvät emopuut tuottavat hyviä jälkeläisiä, joiden kasvu- ja laatuominaisuudet on testattu kenttäkokeissa. Emopuiden jälkeläiset kasvavat nopeammin ja runkojen laatu on keskimäärin parempi kuin paikallisilla siemenillä, joten metsä tuottaa omistajalleen enemmän ja arvokkaampaa tukkipuuta.
Metsänjalostuksella voidaan Tapion viime keväällä ilmestyneen selvityksen mukaan saavuttaa tämän vuosisadan loppupuolella noin 11 miljoonan kuutiometrin vuotuinen kasvun lisäys. Tämä on lähes 10 prosenttia Suomen metsien tämän hetkisestä kokonaiskasvusta. 11 miljoonan kuutiometrin vuotuinen kasvun lisäys on samaa suuruusluokkaa kuin ilmaston lämpenemisen vaikutus kasvuun samalla aikajänteellä.
Metsänjalostuksen hyödyt tulevat kuitenkin melko hitaasti. Kuvassa on esitetty arvio lisäkasvun kertymisestä tällä vuosadalla. Metsänuudistaminen jalostetulla materiaalilla alkoi merkittävässä laajuudessa 1990-luvulla. Kuvassa on esitetty arvio 1., 1,5 ja 2. jalostussukupolvien tuottamasta puuston kasvun lisäyksestä, jos jalostettua materiaalia käytetään edelleen metsänuudistamisessa vähintään yhtä paljon kuin tällä hetkellä.
Jalostetulla aineistolla perustettu pinta-ala kasvaa sitä mukaa kuin metsiä istutetaan tai kylvetään. Tällä hetkellä jalostetulla siemenellä perustettuja metsiä syntyy noin 70.000 hehtaaria vuosittain.
Jalostettua siementä käytetään nyt noin 60 – 70%:lla metsänviljelyalasta eli tilanne on hyvä, mutta parantamisen varaakin vielä on.
Pohjois-Suomeen ei ole perustettu riittävästi männyn eikä kuusen siemenviljelyksiä, joten sinne jalostettua materiaalia ei ole saatavissa kysyntää vastaavasti. Jalostetusta kuusen siemenestä on ajoittain pulaa koko Suomessa. Pula johtuu kuusen siemenviljelysten pienestä määrästä, harvoista hyvistä kukintavuosista 2000-luvulla ja myös kuusen käpyjen sieni- ja hyönteistuhoista. Tilanne paranee merkittävästi lähivuosina kun uudet viljelmät tulevat tuotantoikään ja kukinnan edistämiseen ja tuhojen vähentämiseen kehitteillä olevat menetelmät ovat laajemmin käytössä.
Jalostetulla siemenillä perustetun metsäpinta-alan kasvun ohella toinen metsien kasvua lisäävä prosessi on jalostettujen siementen laadun paraneminen. Uudet jalostussukupolvet ovat aina edellisiä parempia. Tyypillisesti uusi jalostussukupolvi saadaan tuotantoon noin 20 – 30 vuoden välein ja uuden sukupolven kasvu on 10-15% edellistä parempi. Luonnollisesti myös muut jalostettavat ominaisuudet paranevat vastaavasti.
Lisäksi jalostussukupolven sisällä siemenmateriaalin laatu paranee, kun siemenviljelmä varttuu noin 15 – 20 vuoden ikään ja puissa on hyvin sekä hede- että emikukkia. Tällöin viljelmän puut risteytyvät tehokkaasti keskenään ja niiden jälkeläisten, joiden molemmat vanhemmat ovat hyviä, nousee yli 50%:iin siemenistä. Siemenviljelmät harvennetaan 1 – 2 kertaa tuotantojakson aikana niin, että parhaiden emopuiden osuutta edelleen lisätään.
Lisäksi parhaiden yksilöiden suosiminen jatkuu metsänkasvatuksessa. Taimikonhoidossa ja harvennuksissa poistetaan pääsääntöisesti kasvultaan ja laadultaan huonompia yksilöitä ja parhaat jäävät tuottamaan tukkipuuta päätehakkuupuustoon.
Ajallaan tehtyjen metsänhoitotoimenpiteiden merkitystä ei voi unohtaa. Jalostettu havupuun taimi hukkuu heinään ja vesakkoon yhtä hyvin kuin jalostamatonkin.
Jalostuksen lisämotteja metsään ja pinoihin alkaa syntymään merkittävästi vasta kun metsikön puustopääomaa on saatu kerrytettyä ja päästään ensiharvennusvaiheeseen. Toki taimikoiden kehitys nopeutuu, mutta jalostetun materiaalin hyötyjä päästään realisoimaan ensimmäisen kerran 20 – 30 vuoden kuluttua viljelystä. Mutta hyvää kannattaa odottaa..
Jalostetun materiaalin käytön pääintressi on toki yksityistaloudellinen, puusto tuottaa enemmän ja arvokkaampaa puuraaka-ainetta. Saatavilla lisämoteilla voidaan vaikuttaa myös siihen, että erilaisiin metsien suojeluhankkeisiin voidaan säästää kohteita ja että metsien hiilen sidonta kasvaa.
Halpoja ja hyviä keinoja ei kai pitäisi olla olemassa…, mutta mikähän olisi metsänjalostusta helpompi tai kannattavampi tapa lisätä metsistä saatavia taloudellisia ja muita hyötyjä?
Kirjoittaja Hannu Niemelä toimii metsäpäällikkönä Tapio Silva Oy:ssä. Tutustu Tapion siemenkeskukseen
Mainos
Kiitoksia tästä ”mainoksesta”. Se on täyttä asiaa.
Metsiemme uudistaminen jalostetuilla taimikannoilla on velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan. Kun jalostettua ja testattua alkuperää olevaa männyn siementä on ollut saatavana siemenviljelmistä koko Etelä-Suomen tarpeisiin jo 20 vuotta, on tavaton häpeä, että vasta 2/3 istutetuista taimista on jalostettua tätä parasta laatua.
Heräsimme metsäpuiden jalostukseen kovin myöhään. Sonniyhdistyksiäkin perustettiin jo 1800-luvun lopulla, Suomen kylvösiemenyhdistys 1904 ja 1907 alkoi laatuarvostelun läpäisseiden suomenhevosten merkitseminen kantakirjaan, mutta vasta 1947 valittiin ensimmäiset pluspuut, eli samana vuonna kun ensimmäiset lypsykarjan keinosiemennykset tehtiin.
Kun sahauskiellot 1857 ja –kiintiöt 1861 purettiin, heikensimme metsiemme laatua harsintahakkuilla melkein vuosisadan.
Nyt kun se on tajuttu, on pantava liikettä niveliin ja otettava käyttöön 70 vuotisen jalostustyön tulokset istuttamalla vain kaikkein parhaita alkuperiä, jotka nekin hyvään taimiston hoitoon yhdistettynä johtavat, ei vain 10% vaan jopa 50% tuottavuuden nousuun.
Kirjoitatte: ”Tyypillisesti uusi jalostussukupolvi saadaan tuotantoon noin 20 – 30 vuoden välein ja uuden sukupolven kasvu on 10-15% edellistä parempi. Luonnollisesti myös muut jalostettavat ominaisuudet paranevat vastaavasti.” Viisi kierrosta vuosisadassa parantaa siten yli 50% metsiemme kasvua. Mikrolisäystä ja kloonausta hyödyntäen, kunkin jalostuskierroksen tulos voi hyvinkin nousta 30%:iin . Maan kuulun Kantapuu 1101:n eli Kanervan männyn siemenestä tuotetuista jälkeläisistä liian moni oli sekopäitä, mutta sen ja kaltaistensa kloonit veisivät Suomen metsätalouden takapenkistä eturiviin. Kloonaus pitää ottaa käyttöön jalostuksessa ja mikrolisäys taimituotannossa vaikka sitten kun nokipäät on karsittu, taimien massatuotanto palaisikin siementuotantoon.
Kiitoksia tästä ”mainoksesta”. Se on täyttä asiaa.
Metsiemme uudistaminen jalostetuilla taimikannoilla on velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan. Kun jalostettua ja testattua alkuperää olevaa männyn siementä on ollut saatavana siemenviljelmistä koko Etelä-Suomen tarpeisiin jo 20 vuotta, on tavaton häpeä, että vasta 2/3 istutetuista taimista on jalostettua tätä parasta laatua.
Heräsimme metsäpuiden jalostukseen kovin myöhään. Sonniyhdistyksiäkin perustettiin jo 1800-luvun lopulla, Suomen kylvösiemenyhdistys 1904 ja 1907 alkoi laatuarvostelun läpäisseiden suomenhevosten merkitseminen kantakirjaan, mutta vasta 1947 valittiin ensimmäiset pluspuut, eli samana vuonna kun ensimmäiset lypsykarjan keinosiemennykset tehtiin.
Kun sahauskiellot 1857 ja –kiintiöt 1861 purettiin, heikensimme metsiemme laatua harsintahakkuilla melkein vuosisadan.
Nyt kun se on tajuttu, on pantava liikettä niveliin ja otettava käyttöön 70 vuotisen jalostustyön tulokset istuttamalla vain kaikkein parhaita alkuperiä, jotka nekin hyvään taimiston hoitoon yhdistettynä johtavat, ei vain 10% vaan jopa 50% tuottavuuden nousuun.
Kirjoitatte: ”Tyypillisesti uusi jalostussukupolvi saadaan tuotantoon noin 20 – 30 vuoden välein ja uuden sukupolven kasvu on 10-15% edellistä parempi. Luonnollisesti myös muut jalostettavat ominaisuudet paranevat vastaavasti.” Viisi kierrosta vuosisadassa parantaa siten yli 50% metsiemme kasvua. Mikrolisäystä ja kloonausta hyödyntäen, kunkin jalostuskierroksen tulos voi hyvinkin nousta 30%:iin . Maan kuulun Kantapuu 1101:n eli Kanervan männyn siemenestä tuotetuista jälkeläisistä liian moni oli sekopäitä, mutta sen ja kaltaistensa kloonit veisivät Suomen metsätalouden takapenkistä eturiviin. Kloonaus pitää ottaa käyttöön jalostuksessa ja mikrolisäys taimituotannossa vaikka sitten kun nokipäät on karsittu, taimien massatuotanto palaisikin siementuotantoon.