Keskustelut Harrastukset Suppilovahveroiden kasvu

  • Tämä aihe sisältää 39 vastausta, 12 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 11 vuotta sitten 6 m36 m3 toimesta.
Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 39)
  • Suppilovahveroiden kasvu

    Tämän päivän Hesarin mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava ”tietää”, että hehtaarilta irtoaa vuodessa helposti 50 kg suppivahveroita arvoltaan 250 euroa. Hänen mukaansa siis metsänomistajan kannattaa olla hakkaamatta männuköitään ja ryhtyä kasvattamaan sieniä. Tietysti Sulkava ”unohti” metsäteollisuuden vaikutuksen Suomen kansantalouteen.

    Oleellista kuitenkin on se, että puhuiko hän totta siitä sienisadostakaan. Omakohtaisten havaintojeni mukaan ei todellakaan. Meikäläisen ”puuhamailla” Keski-Suomessa on sekä nuoria että vanhoja männiköitä yhteensä satoja hetaareja. Ne on tullut myös tarkkaan koluttua. Muutamia varmoja pienialaisia suppilovahveropaikkoja löytyy normaalina sienivuonna. Suurin osa on kyllä täysin sienetöntä. Suppilovahveroiden suhteen tilanne muuttunee vielä huonompaan suuntaan. Nehän kasvavat yleensä paikoissa, jossa ei ole esimerkiksi mustikkaa. Typpilaskeumat näyttäisivät ainakin meillä päin runsastavan mustikkavarvustoa. Tietysti sitten on vielä vuosia, jolloin satoa tulee tuskin nimeksikään.

    Siispä. Millaisia sienitiheyksiä löytyy. Onko luonnonsuojelijoiden luontotuntemus aina tätä tasoa?

  • Jani

    Kyllä tuo ihan mahollista on. Viime syksynä ois parhailta paikoilta hehtaarin alueelta lähtennä ylikin tuon määrän sieniä, mutta oli kyllä normaalia parempi s.vahvero vuosi. Mutta ei tuo yleistä ole (ainakaan tiällä lähiseuvuilla), eli ei välttämättä hakkuita kannata sen takia tekemättä jättää.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Jos metsänomistaja sitten pidättäytyy hyvän sienisadon toiveissa hakkuista, niin mitä se HÄNELLE tuottaa?
    Pelkkää tappiota metsätaloudessa ja muutaman korillisen sieniä, jos on sattunut jokamiehiltä jäämään.

    Sienisadon kaupallinen hyödyntäminen, puunmyynnin sijaan vaatisi sen että maanomistajan määräysvaltaa omalla maallaan muutettaisiin rajusti.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    vänkäri vänkäri

    Jaa, omalta palstalta ei kyllä suppilovahveroita löydy vaikka etsitty on. Lähiseudulta löytyy sitten erittäin hyviä vahveropaikkoja, mutta yllätys yllätys paikoista missä metsää on aikanaan hakattu. Vanhat ajouran pohjat ovat kuulemma niitä parhaita sienipaikkoja. Niistä ovat sienestäjät kantaneet jopa kymmenien litrojen saaliita.

    hemputtaja

    Eihän tuo mikään uusi asia ole, mutta ei kais sitä pelkkään suppilovahveroon kannata tuijottaa.

    Kasvaa siellä metsässä muitakin sieniä ja joskus marjojakin.

    Kasvavat sitäpaitsi hakattiin eli ei. Jotkut jopa paremmin hakkuun ja muokkauksen jälkeen.

    Ne nyt eivät kuitenkaan ole metsänomistajan tavaraa.

    raivuri

    Kyllähän tuo jossain varmasti onnistuu. Omilta mailta sen vähän mitä on kerätty, niin hakkuut on ennemminkin lisännyt määrää. Mummoni hallitessa vielä omaa palstaansa sielä oli eräs iäkäs, harva korpikuusikko, jota hän säästi sienien takia. Kymmenisen vuotta sitten
    tila tuli minulle ja tuo hakattiin, alikasvosta jättäen. Nyt sieniä on vielä enemmän, esim. ajourissa, mummo keräsi kahdelta hehtaarilta viime syksynä koko lähisuvulle sieniä, 150 litraa.

    Joten ei se metsätalous sieniä hävitä. Molemmat mahtuvat samalle kuviolle!

    Jani

    Juurikin näin se menee yleensä kun raivuri tuossa kirjoitti.

    Sienipaikan pystyy yleensä siästämään jos edes jonkinlaista puustoa jää alueelle, eikä tehdä voimakasta maan muokkausta. Muutaman vuon ne sienet ylleensä ”mököttää” mutta sitten niitä tullee kahta kauheemmin. Mustatorvisieni näkkyy olovan vähän herkempi hakkuitten suhteen, mutta muitten sienten kasvu on piäsiäntösesti tupanna lissääntymmään harvennusten ja ylipuitten poiston jälkeen.

    vänkäri vänkäri

    Torvisieni on kieltämättä arka hakkuille, siksi tuli jätettyä ”suojavyöhyke” oman torvisienipaikan ympärille. Eikä hävinneet. Herkkutatti on toinen harvennukselle arka sieni. Kotimökin lähikuusikossa oli aikoinaan tatteja vaik olis saavilla kantanut. Ensiharvennuksen jälkeen ei ainakaan vielä ole niihin määriin päästy.

    kisi

    Täytyy myötäillä edellisiä kirjoittajia. Mustatorvisieni ei tosiaan siedä oikeastaan ollenkaan symbionttinsa surmaamista. Ei tietenkään muutkaan sienet, joiden elinehtona on tietyn puulajin tuottama yhteyttämistuote (sokeri). Ainakin puiden peraamista metsästä pois juurineen kannattaa vakavasti harkita. Muistakaa mykorritsan merkitys itiöemien synnylle! Lisäksi maaperän hyvinvoiva sienirihmasto takaa puiden hyvinvoinnin.

    Metsuri motokuski

    Sienet taitavat yleensäkkin olla herkkiä kosteuden vaihteluille. Sateettomina kesinä sato jää heikoksi ja toisaalta märkinä syksyinä, kuten viimesyksy, sato on hyvinkin runsas. Samoin metsänhoitotoimet muuttavat metsän kosteuspitoisuutta lähinnä siten että ilmakiertää metsässä paremmin ja myös maapohja kuivuu paremmin kun kosteus haihtuu tuulen ja lämmön vaikutuksesta. Siten ei kai millekkään metsälohkolle voi määrittää pysyvää rahavirtaa sienituloista vuodesta toiseen.

    Pinsiön vaari

    Ei kenenkään kannata sienien vuoksi jättää metsätöitä tekemättä! Vuotuiset vaihtelut sienisadossa on niin suuret ja ennalta arvaamattomat että taloudellista toimintaa ei niiden varaan voi jättää. Sienet ja marjat kun vielä on jokamiehelle vapaata saalista.

    Mutta asioita kannattaisi tutkia. Onhan niitä menossakin muutamia tutkimuksia. Mutta ei lisä olisi haitaksi. Ja viljelty sato olisi sitten omaa eikä jokamiehen. Erityisesti pakurin viljelytutkimus on mielenkiintoista. Itse olen kauan lisännyt korvasienien satoa hautaamalla metsämaahan jätepaperia. Se toimii aika hyvin. Mutta ei sen varaan metsämaata kannata jättää. Hirviltä karkuun päässyttä metsää ne entiset korvasieni kohdat jo pukkaa. Pitää hautailla uusiin kohtiin ja tieurille.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 39)