Hirvetkin ovat nykyaikaistuneet. Ne lukevat Tekniikan Maailmaa ja tietävät mitä kulkusuunnan edestä kuuluva hiluxin romina tarkoittaa. Lisäksi niillä on käytössä Maanmittaulaitoksen kartta-aineisto. Siitä ne valitsevat hirviporukoihin kuulumattomien metsänomistajien taimikot talvilaitumikseen. Niillä on yhteinen päätös, että hirvimiesten taimikoihin ei mennä.

Mehänpojan leipäteksi aiheeseen on asiaa. Ehkä suurien hirvikantojen kannattajia ei voi jääriksi kuitenkaan kutsua. Kyse on siitä, että metsästyksen edunvalvojista – Suomen riistakeskuksesta ja myötäillen  Suomen Metsästäjäliitosta – on tullut valtio valtiossa: Hirvi- ja peurakannoista päättävät alueelliset riistaneuvostot, joissa pääasiassa on metsästäjiä. Ne eivät piittaa kuulemistilaisuuksissa saamistaan sidosryhmien toiveista ja tavoitetiheydet jätetään liian suuriksi männyn ja koivun kasvatusta ajatelle. Lain perimmäinen idea ei toteudu. Tämä suuntaa  metsän kasvatusta tuhojen pelossa kuusiin, jotka ovat mäntyä ja koivua arempia ilmastotuhoille. Metästäjät eivät tunnu myöskään pystyvän hillitsemaan esimerkiksi vieraslaji peuran leviämistä etelässä ja lounaassa. Verotusta pitäisi suunata naaraisiin, lopettaa peurojen ruokinta houkuttelua lukuunottamatta. Hirvikannat kyllä pystyttäisiin hillitsemään, jos tahtoa löytyisi. Hirvi- ja peuramäärien hillitsemiseen tarvitaan järeitä otteita. Ministeri Lepällä oli itsekin metsästäjänä olevana vähentämiseen selkeä kanta, mutta tähän asti Sairi Essayah ei asiaa oikein näytä ymmärtävät, vaikka koettaa asiantuntevasti maa- ja metsätalousministerinä nyt esiintyäkin. Kristilliselle puolueelle on tärkeintä myötäillä muita kaikissa muissa kuin Israelin ja aborttien kysymyksissä!

Tässäkin ketjussa haukutaan väärää puuta autuaan tietämättömänä siitä, missä mennään. Eihän riistahallintoa voi syyttää ,jos metsästäjät eivät kaada kaikkia lupien mahdollistamia hirviä.

Liian vähän saa huomiota se seikka ,että on luotu työkalut puuttua hirvikannan kasvuun ajoissa. Viidessä vuodessa kantaa saatiin alas kolmannes ja nyt ollaan 1990-luvun puolivälin tasossa ,joka on vain puolet vuosituhannen vaihteen ennätysmääristä. Edellinen kannanleikkaus vei aikaa 10 vuotta nyt kanta saatiin aisoihin viidessä vuodessa kannanhoitosuunnitelman ja reaaliaikaisen tietojenvaihdon ansiosta.

Lupamääristäkään ratkaisut eivät ole kiinni ,koska pienempien sorkkaeläinten pyyntilupia jää käyttämättä suuressa osassa maata puolet ja hirvien kohdalla 20-30%.

Yksittäisten porukoiden sooloilulla ei ole suurta vaikutusta kokonaisuuteen. Tosin sooloilulla voidaan pilata hyvään alkuun päässyt yhteistyö ,jonka avulla asiat olisi voitu saada oikealle tolalle.

PS. Sooloilulla saattaa olla yllättäviä vaikutuksia. Huomasin juuri ,että lupapankki (15pyyntilupaa) on sulkeutunut. Johtuneeko siitä ,että yksi osakas kaatoi lopuksi suosituksista piittaamatta kolme urosta ,vaikka uroskiintiö oli täysi. Viisi naarasta ja yhdeksän vasaa jäi sitävastoin pystyyn ja tietenkin ne 15 pyyntilupaa samassa suhteessa.

Laitatko tarkan viittauksen, missä tilanteessa on vedottu luonnonsuojeluun?

Täytyy muistaa myös se, ettei meillä ole luonnontilaista luontoa. Sitä suojellaan, mitä on. Ei voi napata joitain asioita luonnontilaisesta luonnosta ja istuttaa niitä ihmisen muokkaamaan luontoon.

Netti kertoo lisää. Isle Royalen (Michigan, USA) hirvikanta on ollut tutkimuskohteena jo 65 vuotta, jos oikein ymmärsin. Nyt on havaittavissa susikannan uudelleen elpyminen ja vakiintuminen ja toisaalta hirvien nälkiintyminen. Jälkimmäiseen voi olla kaksi syytä: ravinnon vähyys ja susien suorittama häirintä.

https://www.mlive.com/news/2023/06/michigans-isle-royale-wolves-4-new-litters-of-pups-odd-wolf-pack-dynamics.html

Vuosina 2016-2018 saarella eleli vain yksi susipari. Arvellaan että aiempi terve susikanta kuoli parvovirustartuntaan. Tuon ajankohdan jälkeen saarelle tuotiin lisää susia.

https://www.mlive.com/news/2018/01/2_wolves_still_alive_on_michig.html