On tuo haapahysteria hupaisaa. Katselin tänään lähimökkiajelulla hiukan hymyillen kun tienvarresta oli kolme leppää kaulattu. Haavoiksi noita varmaan oli luultu. Olisi edes senverran puuston tuntemusta ennen turhaa touhuamista.
Lepistä puheenollen, meilläpäin leppä on käynyt harvinaiseksi. Vielä 80-luvulla sitä tuntui olevan vähän joka paikassa. Nyt en edes muista, milloin raivaussahan terä olisi leppää sahannut.
Alan välittömästi kasvattaa haapoja, jos niille keksitään sellaista käyttöä, että menekki ja hinta olisivat verrattavissa kuuseen , mäntyyn ja koivuun. Jostain laudepuista on aivan turha puhua. Vaikka kaikkiin Suomen miljoonaan saunaan tehtäisiin joka vuosi uudet lauteet haavasta, ei se paljoa meidän puumarkkinoita heilauttaisi.
Noh, hiukan järjen ääntäkin tässä ketjussa. On aivan käsittämätöntä miten näitä haapakeskusteluja käydään. Pienen puoleisia ovat tarpeet ja käsitykset haavasta olleet. Vaikka onkin metsäluontomme tärkeästä puulajista kyse. Sitähän periaatteessa piiperoitten kuuluisi ajaa jokaisen pakkokasvattamiksi ainakin tietty runkomäärä/ha. Mutta tämän päivän tilanne on ettei piiperot käsitä metsästä muusta kuin kielloista, rajoituksista ja suojelusta. Todellinen luonnon monimuotoisuus on ulkona ja täyshiljaisuus. Haapaa ostetaan mutta ei siinä määrin että sen kasvatus alkaisi ketään nykyhirvikasvatuksella kiinnostamaan. Nopeakasvuisena sen e-puunakin saatava parikymppiä/motti riittää vallan hyvin koska se saavutetaan aivan hyvässä ajassa eli saamme siitä teoreettisen euron/vuosi kasvatuspalkkion kuten muistakin puulajeistamme. Mutta epäonnistumisen riski on liian suuri joten se tulee jäämään vielä useiksi vuosiksi hiljaisuuteen. Metsästyspainotteinen huvitappamisen ihannointi ja niiden hyväksi kasvatettava hirvieläinten ylisuuri määrä johtaa luontomme yksipuolistumiseen ja sen tuomiin ongelmiin. Pahenevassa määrin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.