Kurkistus polttopuiden syvimpään olemukseen

Menneenä talvena yhä useampana päivänä pakkasen puremalle taivaalle piirtyi savukiehkuroita tupien piipuista. Puuliiterin pinot ovat huvenneet vauhdilla. Mutta mikä onkaan polttopuiden syvempi olemus? Tätä pohtii blogissa metsänomistaja ja perinnesaunottaja Johanna Teräväinen.

(Kuvaaja: Johanna Teräväinen)
(Kuvaaja: Johanna Teräväinen)

Tulipesistä tuleva lämpö on erityistä, se kietoo lämpimään syleilyyn kuin villaviltti. Lämpimän muurin kyljessä voi raukeasti nojailla ja antaa lämmön pehmittää ja rentouttaa kokonaisvaltaisesti jäsenten lisäksi myös mielen. Kirjoittelin jo aiemmin meidän tulipesistä ja polttopuiden tarpeesta Pilkettä silmäkulmaan ja liiteriin! -blogissa. 

(Kuvaaja: Johanna Teräväinen)

Yhdeksän tulipesän huusholli ja puutalkoot

Kuten kuvista näkyy, teimme polttopuita viime syksynä mitä komeimpana päivänä. Traktorin ja halkomakoneen vuokrasimme paikalliselta yrittäjältä. Polttopuiden tekeminen on kaivattua fyysistä työtä, ulkona olemista ja perheen kesken puuhailua. Hyvällä syyllä voi lähteä polttopuuhommiin pikkulapsiarjen keskeltä hengähtämään. Näinpä emme ole ostaneet valmiita polttopuita vaikka niitäkin olisi lähettyvillä tarjolla. 

Polttopuut pitää valita tulipesän ja käyttötarkoituksen mukaan. Tässä yhdeksän tulipesän huushollissa on kyllä saanut huomata, että jokainen tulipesä on omanlaisensa. Tulipesän käyttötarkoitus vaikuttaa myös siihen, mitä puuta siellä kannattaa polttaa. Leivinuunissa, jos on tarkoitus valmistaa ruokaa pidempään, kannattaa polttaa koivua, jonka lämpöarvo on isoin. Tai sekapuuta, jossa on koivua mukana. Hellassa kannattaa polttaa pientä sekapuuta, joka hetkellisesti lämmittää hellaa ja hiipuu ruuan valmistuttua. Avotakkaan valitaan lehtipuita, jotka eivät kipinöi.

(Kuvaaja: Johanna Teräväinen)

Polttopuihin liittyviä uskomuksia ja kansanperinteitä

Viime syksyn ja talven aikana puuliiteriin on ilmestynyt myös omituinen puukasa, johon ei missään nimessä saa muut mennä koskemaan. Siinä on minun perinnesaunotuksien lämmityspuita. Kansanperinteessä eri puulajeihin liittyy paljon erilaisia uskomuksia. 

Saunan lämmitykseen polttopuut valitaan sen mukaan millaiset löylyt haluaa. Koivulla on paras lämpöarvo, mutta löylyistä tulee kipakammat. Leppä palaa isolla liekillä eikä savuta ja sillä saa pehmeät löylyt. Tarkkanenäinen saattaa huomata myös eroa saunaan tulevassa tuoksussa. 

Puukasastani löytyy omenapuun oksia, kun lyhensimme viime kesänä omenapuiden latvoja. Omenapuu on naiseuden, kukoistuksen ja hedelmällisyyden puu, joten niitä voi nakata pesään vaikka morsius- tai naistensaunoissa. 

(Kuvaaja: Johanna Teräväinen)

Metsästä olen kerännyt kaatuneita pihlajan runkoja. Pihlajaa on pidetty perinteisesti pyhänä puuna ja sillä aloitetaan saunan lämmitys. Pihlaja sopii tekemään arkisesta saunasta juhlan. Mökkikauden alkaessa voi tehdä pienen avajaisseremonian lämmittämällä saunaa pihlajalla.

Pihassa on iso pino pätkittyjä puunrunkoja, jotka vielä odottaa jatkotoimia. Pinossa alimmaisena on leppää, jota pidetään parannuspuuna ja se sopii hoitaviin saunotuksiin. 

Meillä tehtiin myös polttopuita myrskyn kaatamista puista, mutta epähuomiossa ne menivät sekaisin muiden polttopuiden kanssa. Kansanperinteen mukaan äkillisesti sairastuttua kannattaisi mennä tuulen kaatamilla puilla lämmitettyyn saunaan.

Kansanperinteen mukaan ukkosen kaatamat, salaman iskemät, meren ajopuut  ja kelopuut, varsinkin leppä ja pihlaja, takasivat suurimmat parannusvoimat. Katajalla karkotettiin pahaa ja puhdistettiin ilmaa. Ukkosen särkemillä puilla lämmitetyn saunan uskottiin helpottavan synnytyksissä.

Haavasta ja kuusesta saa helposti pienistettyä syttyjä, joten niitä voi käyttää sytyttämisessä. Muutoin haapa palaa hitaasti ja luovuttaa huonosti lämpöä. Havupuissa pihkan kipinöinti kannattaa toki huomioida, mutta pihka palaa iloisesti. KIUAS-tutkimuksen mukaan kuusi on ilmastoystävällisen valinta ja leppä huonoin. Pajua ei kannata alkaa polttamaan saunan uunissa eikä ehkä muutenkaan, sillä sen parkkiaineet aiheuttaa kitkerää löylyä. 

(Kuvaaja: Johanna Teräväinen)

Ilmastoystävällisen puunpolttelijan muistilista

Ja muistathan vastuullisen lämmittäjän teot:

  • polta vain kuivaa puuta (VTT 15 – 20 % suhteellinen kosteus)
  • kuori koivun tuohet pois, koska ne nokeavat
  • aloita lämmitys pienillä puilla
  • sytytä päältä
  • pidä tulipesä kunnossa, tuhkaluukku tyhjänä
  • älä polta roskia
  • nuohous säännöllisesti
  • sekapuu on hyvä puu

Eikös tämä ole tuttua jo kaikille? Lisätietoja voit käydä lukemassa esim. Poltapuhtaasti-sivustolta.

Olisi mukava kuulla valitsetko sinä polttopuita käyttötarkoituksen mukaan? Millä tulee parhaat löylyt? Millä maittavimmat kokkailut?

Leppoisia kevättalven päiviä toivotellen,

Johanna

  • Lue Johannan aikaisemmat blogitekstit täältä.

Kommentit (1)

  1. tuo on yleinen harha, että koivussa olisi paras lämpöarvo. Saattaa kuullostaa näsäviisaalta kun sanoo että kaikella puulla saa saman määrän lämpöä 1kg kohden! Eli ei tarvite olla koivua!

    jos pihlajaa ja koivua nyt vertaa lämpöarvojen suhteen, niin kyllä se pihlaja voiton vie, kunhan sen saa kunnolla kuivaksi!

Harrastukset Harrastukset