Loukkuja ja lampaita – luottamusta ja oikeudenmukaisuutta metsäkeskusteluun

Yhteiskuntatieteissä loukku (trap) kuvaa tilannetta, jossa yksilöiden itsekeskeinen toiminta rapauttaa yhteistyötä ja estää kaikkien kannalta edullisemman tuloksen saavuttamisen. Kajastaako suomalaisessa metsäkeskustelussa loukun reunat? Sen välttämiseksi tarvitaan lisää keskinäistä luottamusta ja kokemusta oikeudenmukaisuudesta.

(Kuva: Artturi Helenius, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto)
(Kuva: Artturi Helenius, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto)

Luonnonvarojen käytössä keskeinen käsite on nk. yhteismaan ongelma (tragedy of the commons), jossa ihmiset hyödyntävät vapaata luonnonresurssia tuhoavasti. Usein esimerkkinä on yhteinen laidunalue, johon lampaiden omistajat omaa taloudellista hyötyä tavoitellen päästävät liikaa lampaita. Lopputuloksena on tuhoutunut laidun, nälkiintyneet lampaat ja köyhtyneet omistajat. Tämä tarkoittaa sosiaalis-ekologisen loukun (social-ecological trap) laukeamista.

Pelkistetty kuvaus yhteislaitumen, lampaiden ja omistajien kohtalosta saa kysymään, voisivatko omistajat toimia toisin. Tuhannet tiedejulkaisut nyökkäilevät sovittelevasti: toisinkin voi toimia. Keskinäisen yhteisymmärryksen ja luottamuksen puitteissa laitumelle päästetään yhdessä sovittu määrä lampaita. Jokaisen omistajan (ja lampaan) hyöty on hetkellistä voittoa pienempi, mutta kestävämpi.

Suomalaisessa metsäkeskustelussa laitumen voi korvata metsällä, lampaiden omistajat päätäntävaltaisilla toimijoilla ja lampaat kaikilla muilla. Johdattaako metsään liittyvä osaoptimoiva keskustelu ja päätöksenteko kohti ehkä peruuttamattoman sosiaalis-ekologisen loukun napsahdusta vai voimmeko yhteistoiminnallisesti päättää metsien tulevaisuudesta? Kaikille hieman vähemmän, mutta kestävämmin.

Loukkua voi väistää vaikkapa muuttamalla tapaa, jolla osallistuu keskusteluun ja päätöksentekoon. Tutkimuksissa tähän viitataan termillä adaptibility, vapaasti käännettynä: “nouse poterosta”. Poteron reunalla voi pohtia, miten itse edistäisi osallistujien välistä luottamusta sekä kokemusta sääntöjen oikeudenmukaisuudesta ja toimien ennakoitavuudesta. Ne osaltaan edesauttavat välttämään loukun ja jopa vahvistavat taloutta.

Jaana Laine (Helsingin yliopisto)

Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushanke, rahoittajana Metsämiesten Säätiö

  • Blogin innoittajana oli mm. Rothstein, B. (2005) Social traps and the problem of trust.

Kommentit (3)

  1. Onko kukaan tutkija tutkinut sitä, mitä yhteistä on Kirkon ja Metsätalouden opeissa? Tuntuu kuin ihan samanlaiselta, jos et yhteisiä virsiä veisaa ja olet eri mieltä olet väärässä… väärässä paikassa.

  2. Se vasta on kummallista, kun Kirkonkin edustajat joskus ottavat kantaa metsähoitoasioihin. Ei siellä Raamatun mailla Palestiinassa kasvanut boreaalisia havunetsiä, joten ainakaan Raamatusta ei neuvoja pitäisi saada.

  3. Koko asian ja sen ilmaston pilaavat ne tahot, joilla ei ole osaa eikä arpaa, tietoa eikä omistusta noihin ”yhteislaitumiin”. Yksityismetsät eivät ole yhteisiä. Toimintaa siellä ohjaavat yhteisesti hyväksytyt säädökset ja ohjeet.

Metsänhoito Metsänhoito